Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. marraskuuta 2025
Mitä enemmän säälin itseäni taikka säälin muita, sitä enemmän etsin lohdutusta Doran kuvasta. Mitä sakeammalta petoksia ja huolia mailmassa, sitä kirkkaammin ja puhtaammin loisti Doran tähti korkealla mailman ylitse.
Tässä walossa huomasin, ettei tämä maailma olekkaan niin paha ja suuri waiwanpesä kuin olin itselleni uskotellut, kunhan waan ymmärtää siitä oikein nauttia. Turhaan niitä, näenmä, huolia ja murheita kantaa, ajattelin minä. Ihmiset näyttiwät nyt mielestäni niin kurjilta ja kehnoilta ja minä luulin näkewäni jokaisen wastaan tulijan läwitse.
Raidan norkot kuuleskellen Oivals ne ja lintuiset. Mitä sitten linnut lauloi, Surkutellen kertoili, Huolia, mit neittä painoi, Näin ne linnut lauleli: Tässä istuttiin me kaksi; Uljas, reipas, kuink' oil hän! Yhä yhä rakkaammaksi Käynyt mull' oil ystävän. Vaan hän lähti, tietämättä Mit' oil mulla mielessäin. Niin hän lähti, tuntematta Lemmen tulta syömmessäin.
Mummo tuli, surumielin Tapaturman havaitsee, Mutt' ei sentään sanoin, kielin Käpyänsä toruile. Vaan hän otti lempeästi Syliin oman kultansa, Itkein puhui suloisesti, Lohduttaen armasta. Vaan ei enään Raamattua Mummo voinut lukea, Senpä Stiina huomattua Tuntee syvää surua. Stiina alkoi mietiskellä, Pientä päätään vaivata, Eikö hän vois huojennella Rakkaan mummon huolia.
Kolumbus koetti kaikin tavoin lievittää huolia ja väestössä herättää samaa suurta toivoa, kuin häntä itseään elähytti. Eräänä iltana Alonzo Pinzon viittasi lounatta kohti ja huusi sieltä näkyvän maata. Purjehdittiin purjehtimistaankin sinne päin, mutta ei mitään maata ruvennut näkymään. Suunnan käännöksestä jouduttiin Golf-virtaan ja laivat juoksivat sitte aika vauhtia eteen päin.
»Isä, minä en voi käsittää, että sinä koskaan olet voinut jälleen päästä pystyyn, niin häpeällisesti kiellettyäsi itsesi. Jotta sinä saatoit. Jotta sinä saatoit tehdä niin!» »Niin jotta minä todellakin saatoin!» toisti Holt hiljaa ja katsoi eteensä hajanaisella katseella. »Luopua taistelusta nyt, sen minä voin ymmärtää nauraa kaikelle, huolia siitä viisi!
"Niin kirjat sanovat; mutta minä en ymmärrä, kuinka se on mahdollista. Sillä, jos se olisi tapahtunut niin kauan aikaa takaperin, kuinka ihmiset hänen ympärillänsä olisivat erehtyneet niin, että siirsivät muutamia huolia hänen päästänsä, kun se oli poikki leikattu, minun päähäni?" Minä hämmästyin kovasti tästä kysymyksestä, mutta en voinut antaa mitään selitystä siinä kohden.
Mutta minä olen, mikä minä olen; ja käytän maailman hyväksi taipumustani säveltaiteesen." "Mutta myöskin asiain näin ollen minä näytän, etteivät hallitustoimet voi neron ponnistuksia lamauttaa. Keskellä kaikkia huolia on lyyrani minun paras lohduttajani. Ei mikään voima ole soitannon vertainen. Te saatte nähdä, mikä taiteilia minä olen. Annanko teidän kuulla Pindaroa?"
"Entä tuo hento, vaalea?" "Se on Sissi Ström. Molemmat ovat kansakoulunopettajia jostakin Kråkvinkelistä, jonka nimeä en muista." "Onko hänkin opettaja, tuo pieni? Hän näyttää niin lapselliselta." "Lapselliselta? Hi, hi, hii! Vai lapselliselta! Kun ei ole huolia, niin sitä kai pysyy lapsellisena."
VIKTOR. Mutta sen kumminkin teit, Sylvi? SYLVI. Niin, sitten vihdoin ja viimein, vuosikausien perästä. Ei, en minä silloinkaan unhottanut sinua, mutta sitten tuli niin paljon muita huolia. Vanhempani kuolivat VIKTOR. Niin, Sylvi raukka, minä muistan sen. SYLVI. Isä ja äiti kuolivat melkein yht'aikaa. Minä jäin ihan yksin maailmaan ja tunsin itseni niin sanomattoman turvattomaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät