Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Kaukana korvessa käkönen kukkuu, sulhonsa suloutta ylistää; paimenten soitanto laitumen tieltä ääntänsä korviini vilistää. Hoi la la la la laa, Hoi la la la la laa! kaikuu mun suloinen Suomeni maa! Omanpa henkeni kieltä ne puhuu honkain humina ja luonto muu; itse en sydäntäin hillitä taida, riemusta soikohon raikas suu. Hoi la la la la laa, Hoi la la la la laa! kaikuu mun suloinen Suomeni maa.
Hansalaisia laivoja ja Suomalaisten veneitä makasi sekaisin pitkin rannikoita ja humina niiden keskinäisestä kaupanteosta nousi korkealle, vuoressa istujan tytön korviin saakka.
Saivat orjan saamattoman, viekkahan, salavihaisen, väkänuolta vääntäväisen. Tuop' oli yksi kansan kukka, miesten lempi, naisten hempi, Suomen honkien humina, Sotavalta, sorja poika. Ja oli yksi pieni piika, lemmen lehti, tammen terhi, syntynyt sydänkesällä, kesäpuussa keinuteltu.
Viimein nousi hän ylös, otti hattunsa ja meni ulos kävelemään, vähän virvoittuakseen, ennenkuin hoviin lähtisi. Parinkymmenen sylen päässä alkoi männikkö; sinne hän meni, yhä syvemmälle ja syvemmälle. Löysipä hän lähteen, ja kivelle sen viereen istahti hän. Puiden humina, lähteen lirinä nuo olivat vanhoja tuttuja hänelle, ne saivat hänet rauhoittumaan.
Muuta kelloa ei suinkaan kaivattu, kutsumaan väkeä työstä pois. Se kumahutti ensikerran. Ja kun humina oli hetken perästä vaiennut, kuului toinen ja sitte taas kolmas aina yhdeksän kumahdusta, jotka muistuttivat vapahtajan ristiin naulitsemista. Kun nämät yhdeksän kolkkausta olivat kuuluneet, alkoi unilukkari soittaa samaa suurta kelloa. Se muistutti että kaikki oli täytetty.
Ilmassa kuului hiljainen humina, tunsin vienon tuulenhengen kasvojani koskevan. Idässä päin kaukaisilla mäkimerillä alkoi sumupilviä hiljaa virtaella; kukkulat vähänväliä karvansa muuttivat. Yht'äkkiä sähkösi päivänterä taivaanrannalla; punaposkisena rusoitti etumainen kukkularivi.
Sitten kaikki taas kävi hiljaiseksi, huudot taukosivat ja hiljaisuudessa kuului tuulen humina isossa jalavassa akkunan edessä, ja me näimme, kuinka hämärä vähitellen muuttui valkoiseksi päiväksi.
Ne seisovat juhlallisina ja komeina; juuret ovat kiinnitetyt maan tomuun, mutta latvat osoittavat ylös taivaan siintävään korkeuteen, mykkinäkin ihmiselle muistuttaen maallisen vaelluksen ylhäistä päämäärää. Vaan kun vieno tuulen humina metsän hiljaisuuden tauottaa, silloin salainen humina kuuluu petäjiköstä, silloin mykät ovat puhevoiman saavuttaneet. Kuunnelkaamme!
Ettekö nähneet teitänne siinä tulessa, jonka itse olitte sytyttäneet? Ette kuulleet, sillä maailman humina ja omat ilohuutonne ja juopunut rähinänne lukitsivat korvanne! Mutta me näimme ja kuulimme sen, ja me kysyimme kukin itseltämme: joko on Herrankin huone piruilta piiritetty ja sitä vastaanko ja sitä valloittamaanko he ovat joukkonsa johtaneet?
Päivän Sana
Muut Etsivät