Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Kolmannessa heinien ja tyynyjen päällä makasi Kryiltsof. Hänen vieressään istui Maria Pavlovna. Nehljudof käski kyytimiehen pysäyttämään Kryiltsofin kohdalle ja meni tämän luo. Juopunut sotamies huitoi Nehljudofille kädellään; mutta Nehljudof ei välittänyt siitä, vaan meni vankkurin luo ja pidellen sen laidasta kulki sen rinnalla.
Rose oli noussut istumaan, huitoi käsillään ja ähkyi: "Mamma! Mamma!" Elämä leimahti liekkiin viimeisen kerran, ja aivankuin uhotellakseen kuolemaa juoksi tyttö sängystään, tahtoi kävellä, pääsikin ikkunan ääreen, johon nouseva aurinko lähetti kultaisia säteitään.
Ja mihin me menemme?» »Maailman loppuun!» oli Esterin valmis vastaus. Holma katselihe. Kaukana heidän takanaan oli viimeinen katulyhty ja kulkusissa soiva kaupunki, edessäpäin jostakin ikkunasta kuin salaperäisestä aukosta kuumotti himmeä valo ja sen takana oli maasta taivaaseen äänetön pimeys. Holma huitoi käsillään, sitten kuiskaten sanoi: »Maailman loppuun! Todellakin!» Esteri nauroi.
Mutta kun sitten Fenellan suuremmoinen elkeellinen kohtaus alkoi, harmitti minua, että hän ainoastaan huitoi käsillään niin hirvittävästi eikä laulanut niinkuin muut, ja minä kysyin hiljaa äidiltä: »miksi hän ei laula? eikö hän osaa?» »Se kuuluu asiaan hän on mykkä», vastasi äiti. »Vai niin, onko hän kuuromykkä?» Ensimäinen näytös loppui ja esirippu laskeutui.
Hän jäi kannon päähän istumaan ja odotellessaan aikansa kuluksi veisteli keppiään suoraksi. Näkösen päästä jo Suomen herra huusi: Hyvästi menee, hyvästi menee. Toinen herra pölisi innoissaan ja kovalla äänellä, huitoi käsillään, pölisi ja pölisi, niin että korvat heiluivat.
Nyt oli Lisbet päässyt oikein vauhtiin, hän huitoi käsiään ja vilkutti silmiään kertoessaan, ja lopetettuaan hän otti taskustaan pari appelsiinia ja pussillisen poltettuja manteleita ja heitti ne sisaruksille, jotka huutaen ja nauraen koettivat tavoittaa niitä ilmasta.
Eversti Van Gilbert vallan unohti, että hän oli puheenjohtaja ja että kohteliaisuus olisi vaatinut häntä myöntämään toisille puheenvuoroja. Hän kavahti seisaalleen, huitoi käsiään ja kadotti tunnetun puhetaitonsa ja mielenmalttinsa, sättien Ernestiä hänen nuoruudestaan ja kansan yllyttämisestä sekä vimmatusti parjaten työväenluokkaa, sen saamattomuutta ja sen arvottomuutta.
Antero oli hypännyt ylös, lyönyt ilmassa käsillään polviinsa ja pudottautunut rennosti istualleen. Joko sinä päihdyt? Pianpa sinä! Mutta Antero huitoi ja haastoi, avopäin, harasilmin, tukka pystynä päässä. Eikö täällä ole meidän hyvä olla? Elämämme on tanssia ruusuilla, käyskentelyä kukkasten keskessä pirun paratiisissa!
Itsensä murhanneen puoliso ja liikekumppani itkivät ääneensä. Irlantilainen huitoi käsillään ilmaa ja oli onnettoman näköinen. Hänen sisarensa painoi kuolleen päätä rintaansa vastaan ja oli kokonaan sortunut. Vihdoin huomasi hän pöydällä paperipalan ja sen päällä oli kultainen sormus. Paperille oli kirjoitettu: "Kohtalo on yllättänyt minut. Tämä on synnin palkka. Herra armahtakoon sieluani."
"Minun täytyi tuoda" puheli hän "lapsi äidilleen. En saa sitä viihtymään, en vaikka mitä tekisin." Elli kiiruhti lasta ottamaan, mutta tämä käänsi päätänsä pois, huitoi käsiään ja vielä enemmän itki. Eljaskin lähti liikkeelle. "Onkohan hän sairastunut?" kysäsi hän hädissään.
Päivän Sana
Muut Etsivät