Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Siellä englantilainen lääkäri oli joutunut väittelyyn professorin kanssa. Astuessani sisään kuulin mr Brookin lausuvan: »Aine ja siihen liittyvä voima on itsessään kaikki kaikessa. Maailma on ikiliikkuja.» Hra Felseneck vastasi: »Tämä on varsin johdonmukainen näkökanta, mutta sen aluepiiri on suppea. Yli määrättyjen, ahtaiden rajojen se ei ulotu. Kokonaiskäsitystä kaikkeudesta se ei anna.
Kun joukostamme kuuluu myöntymyksen hyminä, ryhtyy hän selittämään, että meille ruvetaan nyt suomeksi lukemaan asiassamme syntyneitä tutkintotuomarin pöytäkirjoja, joihin me saamme tehdä muistutuksia. Sitä varten jakaa hra Mashkevitsh kullekin meistä arkin paperia ja lyijykynän.
Hra Puro oli osaansa saanut jotain siitä suorasta yksinkertaisuudesta, joka on Strindbergiläisen miehekkyyden ihanne. Tämä ihanne tosin on hiukan kaavamainen; ja siinä merkityksessä tässä osassa on teatteria.
Muutamissa kohtauksissa hra Snellman mielestäni onnistui huomattavasti paremmin kuin hra Kilpi; niin varsinkin kohtauksissa Ophelian kanssa, missä hänen eloisampi ilmeleikkinsä tuli hänelle avuksi.
Kun heti sen jälkeen the honorable George Fairholme, kapteeni Nierot ja minä matkustimme Lontoosta Jerusalemiin tekemään valmistavia silmämääräisiä tarkasteluja vastaisella työpaikallamme, opin lähemmin tuntemaan hra Nierotin. Oivallinen matkaopas ja taitava järjestelijä, mutta hänen esiintymisessään oli jotakin epämiellyttävää.
Ellen on vähän nuori vielä, totta kyllä, mutta onhan se kuitenkin parempi kuin että ihmiset puhuvat ... no niin, en minä epäile teitä ... mutta kuten sanottu...! Henrik otti käsivartensa pois papin käsivarresta. Suokaa anteeksi, hra pastori, vaan minä en tietänyt että näin puhutaan, muuten olisin jo aikoja sitten ollut poissa täältä.
He hyppäsivät syrjälle, kuu kumotti taas pilven alta, hra Jansen tervehti; ne oli pappi ja tohtori. Ellen ei huolinut muusta kuin ajamisesta. Kun tie oli tyhjä, antoi hän hevoisten juosta ja eteenpäin ajoivat isä ja tytär. Hullu ihminen! sanoi pappi vieläkin säikähtyneenä. Luulen että hän päälliseksi antaa lapsen ajaa noita kaihtivia hevoisia! Niin hän on omituinen mies! sanoi tohtori.
"Kuka on sinun lähettänyt". "Sama herra". "Tiedätkö kuka on kirjoittanut tämän kirjeen?" "Tiedän. Nimismies ja lukkari puhuivat keskenänsä että se oli Raabbenpoika, joka oli hra Erikin luona". "Mistä he ovat tulleet?" "Tukholmasta". "Kuinka on hän ja hänen seuransa puettuina, ja kuinka monta heitä on?"
Hra Lind, joka kuului Matkailijayhdistykseen, sai hänetkin rupeamaan jäseneksi ja käymään kokouksissa. Ja nyt oli hän saanut hänet ottamaan osaa kevätjuhlaankin, joka vietettiin Alppilassa. Hän oli mennyt sinne. Hän oli mennyt sinne siinä varmassa toivossa, että nyt se tapahtuisi. Jos se yleensä ollenkaan tapahtuisi, niin pitäisi sen nyt tapahtua.
Mr Norman alkoi innokkaasti tiedustella professorilta elämäntakaisia asioita. Mr Brook oli jo hetken istunut torkuksissa, sammunut piippu kädessä. Ilta oli jo ehtinyt, ja jätin seuran. Astuessani tupakkasalin kynnyksen yli laivankannelle kuulin hra Felseneckin lausuvan: »Yksilöllisyytemme on jakaumaton.
Päivän Sana
Muut Etsivät