Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Yhä useammin Isaak joutui epätoivoon. Hänen uskonsa horjui. Hän ei voinut katsella, kuinka tämä loppui. Hän ei saattanut silmänräpäystäkään uskoa, että kaupunki valloitettaisiin. Jumalan temppelin häväistys ei näyttänyt todennäköiseltä eikä mahdolliselta. Vapauttajan täytyi tulla mutta milloin, voi! milloin? "Kuinka kauan, oi Herra, kuinka kauan!"
Vaikea on sanoa, mitkä vallat tällä hetkellä taistelivat voitosta kuninkaan mielessä. Kenties hän horjui kahden ristiriitaisen tunteen välillä: toinen kehoitti häntä ammuttamaan kapinoitsijan, toinen käski häntä likistämään kapinoitsijaa syliinsä.
Aluksi Fritz väitti vähän vastaan, mutta hän näytti olevan liian heikko pitämään kiinni mistäkään päätöksestä; ja kun hän nousi, maata mennäksensä, hän horjui vähäisen ja sanoi, että tuntui, niinkuin hänen päätänsä huimaisi, jonka vuoksi äiti tarttui hänen käsivarteensa ja saatti hänet hänen huoneesensa.
Niin Kallaveden kainalosta nousi Maan halki "Saimaan" sananvasamat, Ei syrjähtänyt jäykkä järjen jousi, Vaan oikeaanpa aatteet sattuivat: Sai epäilyksen Goljath kuolinhaavan Ja kansa näytti oman tahdon saavan. Ja vanhat kaavat vankkui, herrat horjui, Kun sananpuuskat tuimat tuiskuivat. Uutt' urhoa nyt mahtimiehet torjui, Vaan Joukahaisna suohon sortuivat.
Tätä sisäistä taistelua kesti vain hetken, mutta että se oli ankara, näkyi kyllä hänen hienosta ja rihaisesta ruumiistansa, joka horjui ja huojui kuin ruoko tuulessa.
Hän pyyhki silmiänsä, ikäänkuin poistaaksensa tuota näkyä, mutta tuossa äiti makasi kylmänä ja kalpeana ja hänen suudelmansa poltti vielä Aslakin huulia. Hän juoksi tupaan huutamaan apua, mutta hän ei nähnyt Liviä. Hän juoksi kehdon luo, mutta lapsi oli poissa. Hän horjui kamariin, sängyn luo, jossa äiti makasi, heittäysi hänen päällensä ja makasi siinä niinkuin hengetönnä.
Mutta tuo ääni tuntui niin toivottomalta, niin rukoilevalta ja valittavalta, kuin tuohon sanaan olisi sulkeutunut murtuneen miehen vuosikausia kestänyt katumus ja itsesyytös. Alma säpsähti. Loi sitten terävästi silmänsä Kalleen. Veri syöksi hänen kasvoilleen ja suusta pääsi huudahdus: "Kalle!" Alma horjui ja kiirehti peremmäksi huonetta. Valahti siellä tuolille istumaan ja kalpeni.
Wekseli tuomittiin mieheni maksettawaksi ja wieläpä tuli lisäksi suuri sakkokin wäärästä syytöksestä. Pirullinen ilo loisti tehtailijan kaswoista, kun hän tuli lakituwasta ulos. Päätäpuhkaa samosi hän konttoristin kanssa kotiinsa; tämäkin näytti nyt iloiselta ja tyytywäiseltä. Aiwan toisellainen oli minun mieheni kotiintulo. Hän oli walju kuin palttina ja horjui niin, ettei ollut pystyssä pysyä.
Vigleif horjui tuolille. Hän kävi istumaan, heitti lakin pöydälle ja pyyhki hien otsaltansa. Eli tuli takaisin ja ojensi hänelle kannun. "Missä on Baard?" kysyi Vigleif. "Hän on kauppamatkalla", vastasi Eli, joka oli istunut penkille vastapäätä veljeänsä. Vigleif joi. "Tahdon maata täällä tänä yönä", sanoi hän ja pani pois kannun. "Mutta minulla ei ole sinulle sänkyä", vastasi Eli. "So-o?
Vanha herra tulikin kartanoon muutamia tuntia myöhemmin tai "noin hämärässä". Herra Markus istui juuri puistopaviljongissa, kun hän näki kaksi henkilöä tulevan esiin männikön varjosta toinen mieshenkilö, joka raskaasti nojausi keppiin ja vaivalla horjui eteenpäin, toinen nainen, jonka käsivarrelle vanha mies nojausi.
Päivän Sana
Muut Etsivät