Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Kärsimykset kansan muuri, Taivaskin sen todistaa; Myrskyissäpä hongan juuri Haarojansa vahvistaa; Niinpä Luoja, Maamme suoja, Kansoamme kasvattaa. Koska sitte kulta-aamu Meille koittaa kuoloton, Silloin soipi riemulaulu: Kansallamme voitto on, Toivottumme, Kaivattumme Päivä kirkas, sumuton. H
Yksi aikakausi haarautuu loitolle toiseen. Satavuotisen, lakastuneen, myrskyn kaataman hongan rinnalla nousee maasta vaaleanvihreä vesa ja vankka runko.
Ei tiennyt Jouko, mikä olisi paras kaikista, peloissaan hän kulki aina, ja aina teki mieli paeta jotakin ja jonnekin, vaan ei tiennyt mitä ja minne. Metsän siimeksessä kun jousineen ja nuolineen kulki, niin siellä tunsihe turvalliseksi ja vielä enemmän kalassa, tyynen lammen rannalla, kun istui ongella kaatuneen hongan tyvellä.
Jäi veikot veen varahan, Joutui sormet soutimeksi, Käsivarret vartimeksi, Peukalo perämelaksi. Soua sormet tuolle maalle, Kussa puut punalle paistoi, Puut punalle, maat sinelle, Kivet kiiltävät vaselle, Hopialle hongan oksat, Kullalle kukat kanervan. Oli meillä, kun oliki, Oli ennen aikoinansa, Siskoilla sininen silta, Veikoilla vene punainen.
Rannat ovat vielä kolkommat kuin Pankajärvessä. Me nousemme Tuulijärveen vievää jokea. Vähä väliä on honkia kaatunut veteen. Muutaman ison hongan latvassa on tyhjä petolinnun pesä. Vesi on ruskeaa kuin terva.
Silloin laulan, konsa jouan, Kun en konsa joua'kana, Niin en silloin laula'kana; Enkä laula ensinkänä, Ei ole kulta kuulemassa, Oma armas oppimassa, On mua kuuset kuulemassa, Oppimassa hongan oksat. Miksi juot joesta vettä.
Lähiseudussa oli karhunpesä, joka usein oli ollut asuttuna, ja kun jälet sinne päin veivät päätin tehdä mutkaa, voidakseni mukavimmalta puolelta lähetä pesää; mutta tällä tielläpä tapasinkin karhun, joka maata röhötti kallellaan olevan vanhan hongan juurella, mistä edellisenä syksynä maan vielä paljaana ollessa olin ampunut ilveksen; koirat olivat sen puuhun ajaneet.
Sun kohtalosi edessäni näin: Sa olit nuori tänne tullessasi ja mukanas toit uljaan unelmasi. Et tahtonut sa jäädä toisten luoksi, et olla velkaa muille, jumalille. Sun suonissasi valtaverta juoksi ja itse metsän vaadit taistosille. Sa kirveesees ja kuokkahasi käyden käs'varressasi tunsit voiman täyden ja hongan hongan vierehen sa kaadoit ja yöt ja päivät umpehensa raadoit.
Siinä kasvoi kaksi vankkaa kelohonkaa, toinen ylempänä, toinen alempana ja he koettivat kumpi ennen saisi honkansa maahan. Matti ryhtyi ylempänä kasvavan hongan kimppuun ja alempi heilahteli Kujalan kirveen iskuista. Matin honka oli toiselta puolelta palanut kololle, vaan sitä eivät olleet huomanneet.
Hyvästi, kirkas viinalähde, joka valut vuoren soraisesta ruosterinnasta! Lain pykälän jylisevä paukaus on iskenyt mun rintakarsinaani, iskenyt kuin vanhan hongan rintaan. Jättää täytyy mun teidät. Hyvästi jää, sinä vainioin viljava rinta, jonka nisät vuoden lihavuutta tiukkuu! Hyvästi kotinurmen punamarjainen pihlaja, riippaoksaiset koivut ja sakea kaksoiskuusi!
Päivän Sana
Muut Etsivät