Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Hän oli tuskin ennen nähnyt sormusta, eikä koskaan pitänyt sitä kädessään. Nyt hän katseli sitä päivää vasten. Kuinka se olikaan kummallista tekoa! Kuinka kummallinen olikaan sen himmeä loiste! Ja nuo kirjaimet, joista hän niin usein oli kuullut puhuttavan, kuinka selvästi voikaan ne vielä erottaa sormuksen sisäpuolella. Häntä puistatti, kun hän muisti Neptunus Gastin.
Minulla oli joku himmeä tuuma, että minun tuli koettaa välttää tätä kysymystä sillä vastauksella, että pidin häntä varsin sievänä gentlemanina; mutta tädistäni ei käynyt niin helposti pääseminen, sillä hän pani alas ompeluksensa syliinsä ja sanoi, laskien kätensä ristiin sen päälle: "Kas niin! Sisaresi, Betsey Trotwood, olisi kohta sanonut minulle, mitä hän jokaisesta piti.
Ken halveksuen muita, kurja, Jäis toimetonna sivuilen, Kun kutsuu kansaa yhteistyö Ja maata sortaa hengen yö? Pois katseet karsaat, mieli nurja Väliltä kansankerrosten! Työs heitä hetkeksi, pohjolainen, Työs huolten hetkeksi hälvetä suo! Kaikk' unhoita murhees, ja tutkivainen Nyt katse sä taaksesi suuntaa, luo! Tää unhoita hetkeksi himmeä aika Ja kuivaa silmäsi kyyneleet!
Pääasia on että tiedämme, että hän on opettaja tuon sanan kaikkein mahdollisimmin laajassa merkityksessä. Mutta sekään ei sentään ole kaikkein tärkein asia. Opettaja Touhiossa on yksi ominaisuus, joka tekee hänet merkkihenkilöksi: Hän tietää kuinka maailma on parannettava. Onhan meillä jokaisella himmeä aavistus siitä, että tämä maailma olisi parannuksen tarpeessa.
Taas tanssiin tuuli vei! Sit' eihän eukot kieli? Et läheiseks saa käydä niin! Jo moni neito petettiin, ja sulho valat nieli. He hiipi suojaan siimeiden, mut kaikui alta lehmuksen: Heleiaa, hei! Ne tanssin tuuli vei! Ja vinkui viulun kieli. Himmeä holvi, väisty ja raukee! Taivas, sa aukee, eeterin armaan siintää jo suo!
Monta kertaa oli hän uniansa kertomalla huvittanut, jopa toisinaan itkettänytkin kuulijoitansa, ja toisinaan oli hänen uniensa kautta isojakin asioita päivän valoon saatettu. Siis, vaikka hänen elämänsä oli alhainen ja himmeä maallisessa merkityksessä eikä onnetar elinpäivinänsä ollut hänelle suosiollinen, niin se oli hänen osansa ja ehkäpä olikin taivaallisella tuomarilla toinen silmämäärä.
Välin sentään työstään herkee, Ja silmä se lennähtää Kadun poikitse naapuritaloon Ja sinne se hetkeksi jää; Valo sieltäkin himmeä loistaa, Ja hennon siell' olennon Näet istuvan ompelutyössään, Ja harmaja hänkin on.
Eikä silloin kaartunut Ranskan taivas, humisseet ei silloin Seinen aallot, päivä paistanut Pariisin, mutta huokas synkkä Suomen honka, itki himmeä Hämeen järvi, koska sortui Heloisen helmaan Suomen ankara Abaelard.
Lasiruutujen takaa huomattiin geraniumpensaitten tummaa vihannuutta ja muutamassa ikkunassa näkyi himmeä kynttilänvalo. Yö saapui. Kartano oli melkein kattoa myöten ympäröitty lauta-aidalla, jossa oli käymäportti. Sitä lähestyi nuori tyttö, ja järisytti, huomatessaan sen olevan suljetun, vanhan lukon raskasta rautarengasta.
Ihmisjoukko hajosi vähitellen, ja kauan aikaa loisti vielä himmeä valo Lovisa matamin matalasta ikkunasta. Jos nyt tahtoisin lukijoille mieliksi tehdä, niin sanoisin, että Tildasta tuli hyvä ihminen, että hän katui entistä elämäänsä; mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Hän kompastui uudestaan ensimmäiseen kiveen, mikä vastaan sattui ja katosi äitinsä näkyvistä ikipäiviksi...
Päivän Sana
Muut Etsivät