Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Hetvi on varmaan antanut hyvästi kirnujaisia, ehkäpä paitakankaan tahi kaulahuivin, jotta tämä sitte muille kehuisi häntä, höpisi Mörskyn Marketta, eräs vanha piika. Vedet kihahti Hilman silmiin. Kaikki tytöt huomasivat, että Marketta tahallaan tahtoi loukata. Naisväen puolella syntyi hetkiseksi äänettömyys. Miesten ja poikien kesken kulki puhelu varsin toista tolaa.
Mutta valtioviisaudella ei nykyaikaan voi enää johtaa muuanne kuin karille. Yksi asia oli tässä suhteessa Henrikin mielestä ihan varma: se, että jos kohtalo kerran asetti jonkun henkilön, kuten punatukkaisen Hilman hänen viereensä, niin ei siitä päässyt muulla kuin perustamalla hyvät suhteet tämän henkilön kanssa.
Rustmestari olisi kuristanut Hilman, ellei NIMISMIES. Valhettelet, ämmä! YLIOPPILAS. Parhaana pidätte, jos ette sekaannu asiaan tällä kertaa. Kaikki on totta. Sen minä voin todistaa. GR
Herastuomari kertoi nyt käärmeenpistoseikan Takamaan niityllä. He kun heiniä sulloivat ja survoivat latoon, kuulivat huudettavan: mato pisti Samua! Tultuaan ulos näkivät he jo Hietalan Hilman imemässä myrkkyä haavoista. Yksityiskohdissa teki herastuomarin kertomukseen lisäyksiä yksi ja toinen. Jännitetyllä huomiolla kuuntelivat Kotanurmella ja kotona olleet ihmiset kertomusta.
Hänkin ihmetteli suuresti Hilman rohkeutta. Hetviin ei näyttänyt kertomus erittäin vaikuttavan. Herastuomari kysyi: Olisitko sinä Hetvi uskaltanut tehdä Hietalan Hilman tavalla? Hyi! huudahti Hetvi. Samu katsahti Hilmaan ja Hilma Samuun päin. Tuo pieni huudahdus saattoi Hilman mielen levottomaksi. Oliko hän menetellyt sopimattomasti?
Hilman teeskentelemätön ja yksinkertainen lausuminen hauskutti kaikkia. Taiteellista sievistelyä ei siinä ollut, mutta sitä korvasi nuoruuden lämpö, lapsellinen sulous ja raitis luonnollisuus. Renki Mikko paukahutti kämmenensä yhteen sanoen: Sellainen kaima mulla oli! mulla oli! tokasi kaiku Lehtovaaran rinteeltä. Silloin alkoi koko joukko taputtaa käsiään ja äänekkäästi nauraa.
Ilmankin Hilma rukka on yrittänyt mielensä perästä sinun vapauttamistasi, vaikka eihän se paljoakaan ole auttanut, kun ei sen enemmän ymmärrä niitä asioita ja kun rustmestari vielä toimitti hänet pois koko tienoilta. ROOPE. Kuinka! pois tienoilta? KAISA. No, vallan sinne Tyrvääsen se Hilman lähetti, sinne sisarensa tykö. ROOPE. Mutta minkätähden Hilma antoi itseänsä noin vaan lähetellä?
Tyynyt kastuivat märiksi ja kuuma oli, että vallan tukehutti. Aina viskasi pois peitteen ja lakanan kasvoiltaan. Kuuli silloin nyyhkytyksiä Hilman tilalta. Hän, raukka, siellä oli yhtä murheellinen. Jospa kuitenkin koettaisi vaihtaa pari sanaa. Hilma vieläkö sinä valvot? Vielä. Mitä arvelet? Emmekö ole hirveästi onnettomia? Olemme.
ROOPE. Puhutaanko sitä kylälläkin, että rustmestari tahtoo Hilman kautta kietoa itselleen Purimon? KALLE. Kaikkialla sitä nauretaan. Eikä se asia niin valhetta taida ollakaan. Täytyy kai sitä sellaisen kokeilla, päästäkseen jaloilleen taas. Pahasti kun kuuluu olevan velkaantunut. Oikein kymmeniä tuhansia, kertoi Lepsi. On se muuten mukavaa, että se Hilma
Parhaan taitonsa mukaan koetti hän noille isännille selittää, mitenkä kansakoulunopettaja luonnontiedettä opettaessaan oli sanonut, ettei käärmeen myrkyn imeminen vahingoita vähääkään, kuin ei vaan imijällä ole suussa haavoja. Sentähden oli hän uskaltanut koettaa, eikä nyt tuntunutkaan pahoinvointia myrkyn imemisestä. Samu puristi Hilman kättä ja sanoi: Kiitoksia paljon, Hilma!
Päivän Sana
Muut Etsivät