Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
PORVARIS-NEITOJA. Kas niin! kaks' oivaa nuorukaista! Häpeä on se tosiaan: On seuraa saatavissa oikein herramaista, Ja piikain jäljiss' juostaan vaan! Seis veikko! jäljissämme sipsuttaa Kaks vallasnaista, yllään soma verho, Ma tunnen toisen: saanko tunnustaa Tuon ympärillä liehun niinkuin perho. Ne astuvat niin hiljakseen; Kai vartoovat ne meitä rinnalleen!
Käyskentelin aamiaisen jälkeen hiljakseen pihan poikki työhuoneeseeni ahmien raikasta, kylmää ilmaa, kun yhtäkkiä taas tunsin joutuvani kuvaamattomain tunteiden valtaan, jotka ennustivat muuttumista, ja minulla oli vain juuri parahiksi aikaa ennättääkseni työhuoneeseeni, ennenkuin vereni alkoi kiehua ja hyytyä Hyden raivokkaista kärsimyksistä.
"Jos meillä on niin paljo varoja, että jaksamme antaa hänen lukea, niin voi hän hiljakseen päästä perille. On niitä monta vähempiälyisiäkin, joista on tullut pappeja ja vouteja"... Eräänä päivänä löysi kapteeni postilaukusta virkakirjeittensä joukosta kirjeen täti Aletteltä; hän viskasi sen pöydälle äidin eteen, jotta tämä muka "suvaitsisi" lukea sitä.
Mutta älkää tätä uskoko! Rukoilen teitä. Ajatelkaa mikä häpeä meitä kotona odottaa, jos loppu kaikesta on antautuminen. Lewenhaupt ei vastannut, mutta veti hiljakseen kuorestaan toisen kirjeen, levitti sen ja viittasi allekirjoitukseen ja sinettiin: Tässä näet kuninkaan käskyn, joka kutsuu Buddenbrockin ja minut Tukholmaan. Minulla ei täällä ole enään mitään valtaa.
Semmoisissa tapauksissa katseliwat ja wilkuiliwat he ympärillensä, nähdäksensä, huomasiko kukaan, kuinka ylewiä ihmisiä he toki oliwat. Usein sisarusten käwelykumppanit katsoiwat toisiansa silmiin, samassa nauraa wirnauttaen, ei kuitenkaan ääneen, mutta noin waan siwistyneesti hiljakseen.
Jeanne, joka nyt oli ruveta itkemään, nousi hiljakseen vaunuihin äitinsä viereen. Paroni, joka ällistyi ja oli vaiti, istuutui naisia vastapäätä, ja Julien asettui ajopenkille, hinattuaan sinne viereensä itkevän pojan, jonka poski oli turvoksissa. Matka oli ikävä ja tuntui pitkältä. Vaunuissa ei puhuttu mitään.
Käsiänsä paukutellen ja siunaillen naisväki otti osaa, miehet hiljakseen kummastellen ja kädet housuntaskuissa seisoskellen. Arveltiin monelle taholle. Viime aikoina oli jo ollut julkinen salaisuus, että Santra oli vastahakoinen menemään Ellalle.
Senvuoksi tarttui hän hiljakseen Jeannen käteen, suuteli sitä ja, polvistuen hänen vuoteensa ääreen ikäänkuin alttarin eteen, kuiskasi äänellä, joka oli vieno kuin tuulen henkäys: Tahdotteko rakastaa minua? Silloin kohotti Jeanne rohkaistuneena päänsä ja vastasi hymyillen: Minähän jo rakastan teitä, armaani.
Sillä välin vei Bomilcar, jonka Jugurtha, niinkuin yllä sanoimme, oli pannut johdattajaksi elehvantille ja osalle jalkaväestöstä, vähitellen väkensä alas lakialle, niin pian kuin Rutilius oli käynyt hänen ohitsensa; ja legatin rientäessä virralle, mihin edeltäkäsin oli lähetetty, järjesti hän hiljakseen tapporivistön, niinkuin asianhaarat vaativat, eikä hellittänyt tiedustelemasta, mitä vihollinen missäkin toimi.
Hän ei sanonut mitään, sillä aikaa kuin äiti mätti jauhoja hinkalosta; hän kulki vaan ympäri, vihelsi hiljakseen, pilkisti erilaisiin tynnöreihin ja kirstuihin ja laski lappeita, jotka rippuivat katon alla.
Päivän Sana
Muut Etsivät