United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyllä hänkin tämän keinon taisi. Illallinen syötiin synkän hiljaisuuden vallitessa. Tahdotko viiniä? kysyi Johannes. Tahdotko sinä? vastasi Liisa vastakysymyksellä. Minä kysyin, tahdotko sinä viiniä, huomautti Johannes. Tilaa sinä vain, vastasi Liisa jälleen yhtä välttelevästi ja alistuvasti.
Pitkän hiljaisuuden perästä, jolloin hän jätti itsensä kokonaan kohtalonsa nojaan, ja kiitti taivasta, joka oli hänen vapauttanut tulemasta itsemurhaajaksi, astui hän askeleen lähemmäksi Sigismundia ja sanoi sanomattoman suloisesti ja jonkunlaisella surunsekaisuudella, samalla kun kyyneleensä vuotivat pitkin hänen poskiansa.
Hän otti hatun päästänsä, ja muutamain minuutien kuluessa, syvän hiljaisuuden vallitessa, jota ei tuulikaan häirinnyt, luki hän vakaisella äänellä rukouksen kuolleiden ylitse, ja tässä painostavassa, myrskyä ennustavassa, äänettömässä ilmassa, jossa ei tuulen löyhäystäkään liikahtanut, kuuluivat hänen pienimmätkin sanansa aivan selvästi.
Silloin ei se enää hänelle merkitsisi mitään ja hän heittäisi sen luotaan kuin tyhjän raakunkuoren. Mutta täytyihän sanoa jotakin. Eihän voinut jatkua enää kauemmin tätä hiljaisuuden helvettiä. Minulle olisi mieleen, virkahti Johannes, että sinäkin tahtoisit jotakin. Taitaa käydä minulle vaikeaksi, vastasi Liisa hymyillen vaikeasti. Mitä minun pitäisi tahtoa sitten?
Niin kulkee ajattelijain ketju ajasta aikaan suurine saattojoukkoineen. Suuren hiljaisuuden miehet ovat tällä kertaa kokoontuneet esittämään ajatuksiaan.
Sellainen naurun purskahdus kuului pitkin riviä, että se oli kuin räjähdyslaukaus. Ja pojat kurottausivat katsomaan, minkä näköisenä Mylly-Pekka lähtee pois. Varmaan nyt itkee! Mylly-Pekka istui paikallaan ja hiljaisuuden tultua sanoi: »Kuules, kaima! Minä näiltä ahvenilta en jouda sammuttamaan myllyä. Mutta juokse sinä, jolla niin on hyvää aikaa.» Pojat hölmistyivät, mutta Paljas-Pekka ei.
Syvän hiljaisuuden keskeltä ääni hänelle vastasi: "Ne ovat nuo kukistamattomat, voittamattomat ylä-maasta ... ne samat, jotka niin monta kertaa ovat ajaneet pakoon Itävaltalaiset ... ne ovat Morgarten'in ja Sempach'in sankarit!" Tämä heikko, mutta kimeä ääni, kuin kuolevan ihmisen, tämä ääni, joka näytti tulevan taivaasta tai nousevan maasta, oli Fritz'in ääni.
Tyventyy tyrskyt maailmankin, hartaat vain hiljaisuuden sopusoinnut soi, syventyy sydän, kuultaa kuolon partaat, jumalat juhlii, kansa karkeloi. Syyspäivän tasaus: metsät kirjavoituu, maa merta, taivas maata heijastaa, maan kaiken ylle kauneus puhdas koituu, ijäisyys ihmissielut seijastaa.
"Anteeksi neiti Barneken!" lausui vihdoin pastori ja hänen tyven, lempeä äänensä keskeytti mieluisella tavalla tuskallisen hiljaisuuden, "te ymmärrätte aivan väärin kreivittären lausunnon.
Siinä keskitetyn hiljaisuuden miehen sanoja ja meidän aikamme tiedemiehen työhuoneen tunnelmia. Valikointi. Kuinka vaikea onkaan punnita syitä puolesta ja vastaan, kun on kysymyksessä juuri sen valikointi, joka meitä koskee lähinnä.