Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. elokuuta 2024
Riemuiten Arahad huusi: "No, kreivi Vitiges, vieläkö aiot häntä puolustaa?" "En", sanoi tämä pistäen miekkansa levollisesti tuppeen, "en puolusta murhaajaa. Toimeni on päättynyt." Näin sanoen hän meni vasemmalta puolelta oikealle ja asettui syyttäjien joukkoon. "Teidän, vapaiden goottien, on tuomittava lain mukaan", sanoi Hildebrand, "minun tehtäväni on vain teidän tuomionne täytäntöönpano.
"Varmasti hän tekee", sanoi Hildebrand. "Niin, hän on ihmeellinen nainen", sanoi Teja.
"Jo kauan", virkkoi Hildebrand vihdoin, "olemme Teja ja minä epäilleet goottien onnentähteä. "Minä, joka olin ennen sodan syttymistä kunniavahdin päällikkönä Ravennan marmoripalatsissa, jonne Amalasunta oli haudannut isävainajansa, minä en pitänyt tuosta rakennuksesta.
Mitä tarkoitat?" "Hiljaa, hiljaa", sanoi Hildebrand surullisesti ja istuutui. "Vitiges parka! Asia luullakseni tulee liiankin pian ilmi." Hän vaikeni. "Millaisessa tilassa hän oli lähtiessäsi?" kysyi Teja. "Haavakuume oli jo lakannut yrttieni vaikutuksesta. Hän voi huomenna nousta hevosen selkään.
"Sinulle on kuoleva veljesi lähettänyt miekan ja kruunun. "Kanna niitä onnekkaasti. "Jos tämä valtakunta on pelastettavissa, niin sinä sen pelastat. "Jollei se ole pelastettavissa, niin kostaja täytyy jäädä jäljelle!" "Mutta nyt on lietsottava kaikkiin voiton toivoa", virkkoi Hildebrand. "Se on sinun tehtäväsi, Totila. "Katsokaa! Uusi päivä nousee kirkkaana.
Tämä vaatimaton, täydellinen luonne ei voinut kestää taistelua velvollisuudentunteensa ja sydämensä välillä. "Olen kutsunut teidät", sanoi hän vaivalloisesti, "kuulemaan päätöstäni, jonka täyttämisessä luotan teihin. "Kuinka suuret olivat tappiomme eilisessä taistelussa?" "Kolmetuhatta kuollutta", vastasi kreivi Teja hyvin totisena. "Ja yli kuusituhatta haavoitettua", lisäsi Hildebrand.
Sen lomassa kuului yksitoikkoisena, totisena, liikuttavana, mutta ei itkuisena laulua goottikansan vanhat hautauslaulut. Hildebrand ja Adalgot viimeiset päälliköt, hopeanvalkoinen menneisyys ja kultainen tulevaisuus järjestivät kulkueen.
Kun hänkin oli ehtinyt temppelin cellaan ja tervehtinyt vanhusta, huudahti soihdunkantaja vilkkaasti: "No, mestari Hildebrand, mahtaa olla ihana seikkailu, johon sinä olet meidät kutsunut tällaisena myrskyisenä yönä ja tähän taiteen ja luonnon erämaahan! Puhu mitä on tekeillä?" Vastauksen asemesta vanhus kääntyi viimeksi tulleen puoleen ja kysyi: "Missä on neljäs, jonka kutsuin?"
Teja ja Hildebrand olivat ajaneet bysanttilaisia takaa melkein Ravennan edustalle. Kaupunkia ja Classista puolustivat Demetrius, verinen Johannes ja Constantianus Hildebrandia vastaan, joka oli ohimennen saanut Ariminumin haltuunsa. Kaupungin asukkaat olivat näet riistäneet aseet Artasineen armenialaisilta ja avanneet portit hänelle.
"Ei, ei, ei koskaan", huusi hän. "Se on julmaa, häpeällistä, mahdotonta." "Niin täytyy tehdä", sanoi Hildebrand aivan levollisena. "Ei, sanon minä", huusi kuningas kääntyen ovelle päin. Vakis oli hänen edessään. Hän tuijotti tähän. Silloin uskollinen palvelija heittäytyi itkien polvilleen. "Vakis", huudahti kuningas pelästyneenä, "mitä tietoja sinä tuot? "Tuletko sinä hänen luotaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät