United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siihen aikaan olin Roomassa, paavin aarre-aitassa, ja näin munkin, nimeltä Hildebrand, joka toimillansa koetti saattaa paavin maailman herraksi.
Onko sinulla luotettavia valallisia todistajia? Voitko vaatia syytettyä puhdistusvalalle?" "Todistukset", toisti Arahad kiukuissaan. "Minulla ei ole muita todistuksia kuin sydämeni luja usko." "Silloin", sanoi Hildebrand Mutta samalla hetkellä tuli portilla seissyt sajoni hänen luokseen ja sanoi: "Roomalaisia miehiä on portilla. He pyytävät päästä käräjiin.
Hetken kuluttua Hildebrand rupesi puhumaan uhmamielinen ilme silmissään: "Kuningas, miksi olet peloissasi kuin nainen? Etkö ole tappanut satoja omalla kädelläsi ja eikö kansasi ole tappanut tuhansia käskystäsi? Emmekö tunkeutuneet tähän maahan noilta vuorilta ja raivanneet tietämme useammassa kuin kahdessakymmenessä taistelussa, joissa kahlasimme veressä polviin saakka.
Ja voi, voi minua, jos goottien kansa joutuu perikatoon Teoderikin rikosten vuoksi! Hänen, hänen kuvansa näyttäytyi minulle." Sairas puhui nyt vaivalloisesti ja näytti hetken ajan levottomalta. "Kenen kuva? Ketä sinä tarkoitat?" kysyi vanhus hiljaa, kumartuen eteenpäin. "Odovakaria", kuiskasi kuningas. Hildebrand painoi päänsä alas.
"Sinä, kreivi Teja, pidät järjestystä leirissä siksi kunnes palaan. "Mutta sinä, Hildebrand", huusi hän kovalla äänellä, "ratsastat Ravennan porteille ja käsket avaamaan ne. "Heidän pyyntönsä on täytetty. Tänä iltana me saavumme kaupunkiin: kuningas Vitiges ja kuningatar Matasunta." Hän lausui nämä sanat niin voimakkaasti ja juhlallisesti, että koko sotajoukko kuunteli niitä henkeä pidättäen.
Hänen piirteistään kuvastui juhlallinen kieltäytymisen leima. "No, veli Marcus", kysyi Hildebrand, "mitä sinulla on kerrottavana Amalasuntan kuolemasta? Sano meille täysi totuus, mutta vain totuus." "Minä sanon sen. "Mutta ensin sanon teille, ettei minua ole tänne tuonut inhimillisen hyvityksen halu, en ole tullut murhaa kostamaan kosto on minun, sanoo Herra!
"Hänestä ei tule vaimonsa vuoksi valapattoa." Mutta Vitiges hypähti pystyyn ja tarttui vaimoonsa ikäänkuin tämä aiottaisiin heti riistää häneltä. "Menkää nyt", sanoi Rautgundis miehille. "Jättäkää meidät kahden kesken." Teja kääntyi ovelle päin, Hildebrand vitkasteli. "Mene sinäkin, minä lupaan sinulle", sanoi Rautgundis käsi uurnalla, "lapseni tuhkan kautta: auringon noustessa hän on vapaa."
"Sitä ei voinut välttää. Hildebrand, kreivi Grippa ja herttua Guntaris vartioivat tuota ovea. "Muuta tietä ei tästä kammiosta pääse ulos. "Jos lähtisin luotasi, aiheuttaisi se melua, pahoja puheita ja riitoja. Kenties taas alkaisi ilmivihollisuus. "Sinun täytyy kärsiä minua tämä yö läheisyydessäsi." Hän meni vielä askeleen eteenpäin ja otti raskaan kruunun päästänsä.
Oli sellaisiakin, jotka puolsivat uutta kuninkaanvaalia. Tässäkin asiassa olivat eri puolueet aseet pystyssä toisiaan vastaan. Hildebrand ja Hildebad pitivät vielä niitä koossa, jotka eivät tahtoneet uskoa kuninkaan paenneen. Vanhus oli sanonut, ettei hän, jos Vitiges todellakin oli paennut, lepäisi ennenkuin valapattoinen kuningas oli saanut samanlaisen lopun kuin Teodahad.
Kutsun sotaoikeuden kokoon huomisaamuksi. Tuletko sinä johtamaan keskusteluja?" "En", vastasi Vitiges, "säästä minua siitä. Määrään Hildebadin sijaani." "Ei käy laatuun", sanoi vanhus. "Olen ylin sotapäällikkö niin kauan kuin sinä olet sairaana. Minä vaadin tuomitsemisoikeuttakin." Vitiges katsoi häneen ja sanoi: "Sinä näytät julmalta. Onko hän sukusi vanha vihollinen?" "Ei", sanoi Hildebrand.