Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Mutta melkein samalla hetkellä taistelun mellakka vaikeni solan luona, jota Adalgot oli puolustanut sankarillisesti ja kuolemaa pelkäämättä, tuottaen kunniaa kuninkaalliselle soiton ja asetaidon opettajalleen Tejalle. Sillä Adalgotin takana seisovat Hildebrand ja Vakis huusivat äkkiä: "Katsokaa merelle! Meri! Lohikäärmelaivat! Pohjolan sankarit! Harald! Harald!"
"Kuollut, herra, murhattu." Kiusattu isä parkaisi. Hän peitti kasvonsa käsiinsä. Teja ja Hildebad lähestyivät osanottavina häntä. Vain Hildebrand pysyi liikkumattomana ja katsoa tuijotti ryhmää. Vakis ei kestänyt äänettömyyttä. Hän koetti tarttua herransa käsiin. Silloin nämä vaipuivat itsestään. Kaksi suurta kyyneltä ilmestyi sankarin ruskeille poskille. Hän ei hävennyt niitä.
Miehet jo varustivat leveää kilpeä, jolle hänet aiottiin nostaa, ja riensivät kukkulalle päin päästäkseen puristamaan hänen kättään. Melkein kärsimättöminä jo kaikuivat huudot: "Terve, kuningas Vitiges!" "Minä vaadin tätä sinulta verenvalasi nimessä! Aiotko pitää, vai rikkoa sen?" kysyi Hildebrand hiljaa. "Pitää", vastasi Vitiges ja ojentautui päättäväisenä pystyyn.
Ja jos tämän kansan kerran täytyy joutua turmioon, silloin tunnen sen selvästi ei se tapahdu minun tekoni tähden. Tämän vuoksi vihin itseni ja huonekuntani Herran kostolle. Ja niin minä sain rauhan ja kuolen rohkeana." Hän vaikeni. Hildebrand kumartui ja suuteli kuninkaan oikeaa kättä, joka oli tappanut Odovakarin.
Samalla kertaa tuuban juhlallinen ääni alhaalta Narseksen kantotuolin luota julisti taistelun päättyneeksi ja aselevon alkaneeksi. Taistelusta väsyneet bysanttilaiset laskivat hyvin mielellään miekkansa alas. Kuningas Teja, joka makasi kilvellään keihäs vielä rinnassaan Hildebrand oli kieltänyt vetämästä sitä pois, sillä silloin kuningas kuolisi kysyi hiljaisella äänellä: "Mitä oikein kuulen?
Ja kun heitetty kivi lopuksi iski kuninkaan tainnoksiin, joten hänet täytyi kantaa pois sodan melskeestä, veivät Teja ja Hildebrand väsyneet joukot takaisin leiriin. Sotajoukon mieliala oli seuraavana yönä synkkä ja painostava. Edellisenä päivänä oli kärsitty tuntuvia vahinkoja voittamatta mitään. Se oli vain huomattu, ettei kaupunkia voida väkivallalla saada.
Hän ryhtyi varokeinoihin petoksen varalta. Mutta yöllä tuli varmoja tietoja. Hänet herätettiin kertomalla, että gootit olivat voittaneet ja että voittajat olivat saapuneet häntä tapaamaan. Hän riensi vierassaliin, jossa oli Hildebrand, Teja, Torismut ja Vakis. Ystävät tervehtivät häntä huutaen: "Voitto! Voitto!"
Hän nojautui erääseen patsaaseen. Kyyneleet valuivat silmistä. "Onnellinen hän, joka voi vielä itkeä", sanoi Teja hiljaa. Syntyi hiljaisuus. "Muista verivalaasi", sanoi Hildebrand vihdoin. "Hän oli kaksinkerroin veljesi. "Sinun on kostettava hänen puolestaan!" "Sen teen", huudahti Totila vetäen huomaamattaan tupesta miekan, jonka Teja oli hänelle antanut. "Tahdon kostaa hänen puolestaan!"
"Ei, minun käteni kautta prefekti kuolee", virkkoi Teja. "Suurin oikeus kostoon on sinulla, Totila", sanoi Hildebrand. "Sillä sinun on kostettava veljesi puolesta." "Veljeni Hildebadin", huudahti Totila. "Mikä hänellä on?" "Hänet on häpeällisesti murhattu prefektin toimesta", virkkoi Torismut. "Aivan silmieni edessä! Enkä voinut sitä estää." "Väkevä Hildebad kuollut", valitteli Totila. "Kerro!"
"Sillä valapatto on tyhjempi kuin varjo." "Valansa", sanoi Rautgundis. "Mitä olet vannonut?" Vitiges vaipui vuoteelle ja peitti kasvonsa käsillään. "Mitä hän on vannonut?" kysyi Rautgundis toistamiseen. Silloin puhui Hildebrand lausuen hitaasti joka sanan: "Siitä on muutamia vuosia. "Silloin eräs mies teki keskiyöllä mahtavan liiton neljän ystävänsä kanssa.
Päivän Sana
Muut Etsivät