United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä emännän poristessa avautui ovi ja kuului Gallin ystävällinen ääni: "Onko Hilda täällä?" "Eipä ole.
Tervehdittyänsä Maaria kääntyi Hildan luo, joka nojaten pianoa vastaan tarkasteli nuottikirjoja, ja kysyi: »Soitatteko pianoa?» »Soitan», vastasi Hilda. »Enkä muuta halua tehdäkkään kuin aina soittaa, se on työni aamusta iltaan.»
ROUVA LINDH. Niin, se tuli juuri, kenraalikuvernöörillä ei ole mitään sitä vastaan. HANNA. Ei ole mitään sitä vastaan ... minä siis saan!... Lapset, ei muisteta nyt, ei ajatella nyt enää, ei ajatella nyt muuta kuin miten saamme isäparan hänen viimeiseen lepoonsa. Minä ehdin vielä junaan? Todellako? Kiitos, Hilda! Minä ehdin vielä ... huomenna olen täällä... Yrjö, riennä kutsumaan ajuria!
Eikö ollut mitään muuta? »Kansliapäällikkö Fritsch.» Kiitän, hyvästi. Soittaa pois ärtyisesti. Hilda! Minne hän meni? Istuu ja miettii, käsi telefoonin kammissa. Soittaa. Olkaa hyvä ja yhdistäkää Suomalaisen lyseon rehtorinkansliaan. Onko se Saarinen? Se on Lindh. Sopisiko sinun tulla luokseni ... hetkeksi vain. Tahtoisin neuvotella kanssasi eräästä hyvin arkaluontoisesta asiasta. Hyvä on.
ROUVA LINDH. Edvard, sinun täytyy olla varovainen tuommoisten vierasten suhteen, jotka eivät ilmaise edes nimeään. Minä menen häntä vastaan. LINDH. Tuo nyt on lapsellista. ROUVA LINDH kuitenkin lähtee menemään. Hilda, sinä saatat minut naurunalaiseksi. On kuitenkin noussut ja poistunut teepöydän luota työpöytänsä taa. HANNA tulee, mustiin puettuna ja musta harso silmillä.
*Rosmer*. Samalla puolen kuin Laurits ja Hilda. Luopunut meistä. Johannes Rosmer luopunut. *Rosmer*. Minä olisin ollut niin iloinen niin sydämmestäni onnellinen siitä, mitä sinä kutsut luopumiseksi. Mutta kuitenkin tuntui niin tuskalliselta. Tiesinhän minä vallan hyvin, että tämä tuottaisi sinulle katkeraa surua. *Kroll*. Rosmer, Rosmer! Tämä oli ankarin isku!
Nyt tuli Eeva ja sanoi: »Minä tahdon katkaista riitanne ja pyydän Hildaa soittamaan meille vähäisen, ja ehkä Emilia laulaa.» »Aivan kernaasti tahdon soittaa», vastasi Hilda, ja tohtoriin katsahtain hän lisäsi: »jos vain sillä voin huvittaa muita kuin ainoastaan itseäni». Tohtori ei ollut enää kuulevinansa, hän vain puhui Marttiinin kanssa laivoista ja kaupasta. Maaria toi uusia nuottivihkoja.
POLIISIMESTARI. Aivan oikein, häntä juuri etsin, pyydän saada huomauttaa hänen nimenomaisesta kutsumuksestaan. Tekee kumarruksen ja menee. ROUVA LINDH. Noita kauheita ihmisiä täytyy minun tavata joka päivä. HANNA. Et todellakaan ole kadehdittava, Hilda parka. Sinä ehkä itse tuot minulle tiedon ... olisin niin kiitollinen, jos sen tekisit.
ROUVA LINDH. Enkö minä ehkä saa tarjota sinulle omaani? HANNA. Kiitos, Hilda! Mutta eihän minulla ole mitään paperia näytettävänä santarmeille, jos ne sitä vaativat. Sitä en ehdi saada mukaani. ROUVA LINDH. Edvard tietysti sähköttää siitä sinne suoraan. Hän ... hän kyllä pitää siitä huolen. HANNA. Niin, oikein, senhän tietysti täytyy käydä niin. Ailille ja Yrjölle.
Ja samaan aikaan nousi toisaaltakin aivan odottamaton pilvi ei tietysti semmoinen tavallinen pilvi josta sataa, vaan semmoinen ... no tietäähän sen jokainen minkälaisesta pilvistä näissä asioissa puhutaan. Se pilvi uhkasi pimentää onnemme aivan yöpimeäksi: Kiteen Haarajärvellä, mistä Ikoset olivat Tohmajärvelle muuttaneet oli Ruuskan talo. Siinä oli kaksi naimaijässä olevaa tyttöä, Hilda ja Hulda.