Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
"Soiton Suomelle sorean, kanteloisen kansallensa" jätti vanha Väinämöinen, kun hän vaskisin venosin sinipilvihin katosi, jätti helyn hietikolle, synkän korven kainalohon, alle rannan ritvakoivun.
Kuin kalat menevät hietikolle kylpemään lämpöisenä kesäpäivänä ja välkkyvän valkoiset kalalokit lentelevät kuin tähtipilkut niiden kohdalla ylhäällä ilmassa, silloin Aallotar tanssii leikiten niiden ympäri, kaartaa purjevenettä ja hyppii pojan ympärillä, joka uiskentelee päiväpaisteessa.
Heti asettuivatkin tuulet ja aallot, taivas kirkastui, ja sill'aikaa kuin norjalaisten laiva etääntyi ja katosi kaukaiselle taivaanrannalle, kantoivat tyyntyneet ja hymyilevät laineet Tristanin venhon rannan hietikolle. Suurella vaivalla hän kiipesi äyränteelle ja näki edessään autiona kumpuilevan nummiseudun ja sen takana metsää silmänkantamattomiin.
Hänessä oli sama tunne kuin erämaan omissa pojissakin, Beduineissa, jotka, päästyänsä viljellyn maan rajojen taakse aavalle hietikölle, poimivat muutamia oksia eräästä erämaassa kasvavasta kuivasta, vaan väkevähajuisesta pensaasta, ja sanovat matkakumppalilleen: "katso, tässä on Tih-pensas! Me olemme nyt erämaassa, jossa kaikki on suloista!"
Mut niinkuin hälle lausuin, uhman juuri tuo miesi ansaitsikin rintanauhaks. Mua seuraa nyt, ja varo, ettet jalkaas aseta hietikolle hehkuvalle, vaan aina tarkoin metsän äärtä poljet.» Tulimme vaieten nyt siihen, missä metsästä puro pieni pursuu esiin; mua vielä pöyristää sen punaväri. Kuin hetteestä Viterbon hersyy oja, min veden portot keskenänsä jakaa, niin yli hietikon tää virta vieri.
Astui kerran keikahutti hienoiselle hietikolle, astui toisen torkahutti maalle maksankarvaiselle, kolmannenki koikahutti juurelle tulisen tammen. Iski puuta kirvehellä, tarpaisi tasaterällä. Iski kerran, iski toisen, kohta kolmannen yritti; tuli tuiski kirvehestä, panu tammesta pakeni: tahtoi tammi kallistua, lysmyä rutimoraita.
Jonkun jalkamiehen pitäisi auttaa minua." Eräs ritareista huusi pyhiinvaeltajalle: "Ystäväiseni, kääripäs ylös kaapusi, astu veteen ja kanna kuningatar maihin, ellet pelkää, raihnaiselta kun näytät, uupuvasi kesken." Mies otti kuningattaren syliinsä. Isolde kuiskasi tälle aivan hiljaa: "Ystäväni!" Sitten vielä hiljempaa: "Päästä itsesi lankeamaan hietikolle."
Ja kun Elysée vavisten huomasi kielensä joutuvan kammituksi, kiiruhti hän äkkiä pois; kuningattaresta, jonka hänen tenhova miehekäs mahtinsa oli vallan lumonnut, tuntui silloin kuin olisi elämä hänet samalla jättänyt. Koko hänen siveellinen voimansa oli kuin lamautunut ja niin jäi hän hervottomana ja raukeana istumaan paikoillensa. Kalpeita varjoja heittyi mutkittelevan puistotien hietikolle.
Mut niinkuin hälle lausuin, uhman juuri tuo miesi ansaitsikin rintanauhaks. Mua seuraa nyt, ja varo, ettet jalkaas aseta hietikolle hehkuvalle, vaan aina tarkoin metsän äärtä poljet.» Tulimme vaieten nyt siihen, missä metsästä puro pieni pursuu esiin; mua vielä pöyristää sen punaväri. Kuin hetteestä Viterbon hersyy oja, min veden portot keskenänsä jakaa, niin yli hietikon tää virta vieri.
Päivän Sana
Muut Etsivät