Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Päivä oli puolessa, kun Herttuatar liukuen alas satulalta ilmoitti, ettei hän jaksanut matkustaa askeltakaan eteenpäin. Sentähden seisahduttiin. Paikka oli jylhä ja omituinen. Metsäinen laakso, jota jyrkät, paljaat graniittivuoret kolmelta taholta ympäröivät, kallatti erään syvänteen reunalle, josta voi luoda silmänsä tasangolle päin.
Tämä päivä oli taas tullut, ja he istuivat nyt yhdessä huoneessaan mitä syvimmän surun vallassa. He olivat molemmat viime aikoina suuresti vanhentuneet, ja heidän hiuksensa olivat ennen aikaansa käyneet harmaiksi. He olivat surupukuun puettuina, herttuatar ei tuon kamalan päivän jälkeen ollutkaan enää lakannut mustaa pukua käyttämästä.
Sen jälkeen min' en tahdo joutuun kasvaa, Kosk' yrtti viipyy, mutta ruhka rientää. HERTTUATAR. Ei, totta, sopinut se sananparsi Hänehen, joka sovitti sen sinuun! Hän oli pienest' alkain kurja raukka, Niin pitkään, vitkaan kasvoi, että hänen Pitäisi säännön mukaan olla hyvä. ARKKIPIISPA. Epäilemättä onkin, rouva hyvä. HERTTUATAR. Kenties, mut epäillä tok' äidin suokaa.
SANANSAATTAJA. Hyvin; hän on terve. HERTTUATAR. No, mitä tiedät uutta? SANANSAATTAJA. Lord Grey, lord Rivers ja lord Thomas Vaughan Pomfretiin vankeina on lähetetty. HERTTUATAR. Ken vanginnut on heidät? SANANSAATTAJA. Ylväät herttuat Gloster ja Buckingham. ELISABETH. Ja mistä syystä? SANANSAATTAJA. Kaikk' olen ilmoittanut, minkä tiedän.
Teen mustan epätoivon kanssa liiton Vihollistani, itseäni vastaan. HERTTUATAR. Mut mikä kurjan tuskan kohtaus tämä? ELISABETH. Vain traagillisen raivon alkunäytös: Kuningas, poikas, mieheni on kuollut. Elääkö oksat, kun on juuri poissa? Ja mehun puutteess' eikö lehvät kuihdu? Ken elää mielii, itkeköön!
Oh, herra, prokuraattorin rouva tai herttuatar, yhtä kaikki, jos hän vaan hellittäisi kukkaron nauhoja; mutta hän oli nimenomaan vastannut, että hän oli jo väsynyt herra Porthoksen vaatimuksiin ja uskottomuuksiin, ja ett'ei hän lähettäisi hänelle penniäkään. Ja oletteko vieneet semmoisen vastauksen vieraallenne?
Ja kun pikku Colette aivan hiljaa kuiskasi sedällensä tähän tapaan: »Tuon tytön äiti on paronitar ... tuon herttuatar ... ja tämän taas markisitar», niin vastasi upporikas setä, leveitä hartioitansa kohauttaen: »Tehdään sinusta vieläkin ylhäisempi!» Ja kahdeksantoista vuotiaana pikku Colette olikin ruhtinatar. Myötäjäisiä vaanivia ylimyksiä ei Pariisissa puutu.
"Rouva", hän sopersi, "rouva herttuatar, oi! älkää minua enää niin nimittäkö. Ei se ole minun nimeni.
Herttua jättäytyy alamaisuudessa Teidän Majesteettinne suosioon ja hänen ylhäisyytensä herttuatar tekee samoin; muuten pyydän aina hiljaisuudessa saada pysyä Teidän Majesteettinne armoissa ja olen suurimmalla kunnioituksella Teidän Majesteettinne nöyrin ja uskollisin sisar ja palvelija Hedevig Sofie. Kielissä 16 p:nä tammikuuta.
HERTTUATAR. Noin kauniin muodon voiko vilppi ottaa Ja perki paheet hyveen kuoreen peittää? Mun poikan' on hän, se mun häpeäni, Mut vilppiään ei minust' imenyt. POIKA. Luuletko, mummo, sedän teeskennelleen? HERTTUATAR. Sen luulen, lapsi. POIKA. Mut min' en luule. Kuules; mikä melu? ELISABETH. Miks en saa itkeä ja valitella, Osaani laittaa, itseäni piestä?
Päivän Sana
Muut Etsivät