Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Ol' ukko yrmä, mi haasti harvoin, Mut tarkka ja mielevä mies; Hän kohta ties, Mitä tarkoitti kiireinen kulku Ja matkan syyt hän ymmärsi arvoin. Hän Kultaista Laumaa vihaa ja pelkää, Mut herraansa ihailee hän Ja taitoa tän: He rosvosi takaa, mut eessä He lahjoin kulki ja nöyristi selkää. Kun liitto tehtihin ryöstöteistä, Hän ei epäillyt laisinkaan, Ett' tahtoi Iván Vain syntipukkia kanssaan.
Tässä mielenlaadussa hänen tunteitansa ei mikään muu hillinnyt, kuin raju ratsastus, ja ehkä Almansoria moitittiin, kantoi hän herraansa niin pitkälle kuin tämä vain tahtoi. Alussa näillä matkoilla ei ollut mitään tarkoitusta, pää-asia oli kauvas pitkälle vain mennä, kunnes eräänä iltana, kuun jo korkealla kirkkaana paistaessa, uskollinen eläin nosti päätänsä ja pysähti.
Minä havaitsin että maassa löytyi runsaasti kuttuja, joiden karvanahka kelpaisi tarkoitukseen, ja kun Herraansa mennyt holhoojani pidemmän ajan oli harjoittanut peruukkamestarin ammattia, en minä ollut perin tottumaton tähän taitoon. Minä valmistin siis kutun karvoista peruukan, joka sopi minun päähäni, ja näytin itseni tämä koristus päässäni presidentille.
Nytpä saapui Imbongo tuomaan sanan, että joukot olivat taistelu-asennossa, sota-katselmusta odotellen, ja oitispa läksi kuningas pois, seurassaan poika, joka kantoi hänen nuuska-rasiaansa, sekä aivan kantapäillä kilvenkantaja, joka suurimmalla huolella piteli suojustintaan niin, ett'ei yksikään päivänsäde voisi tuohon jaloon herraansa sattua.
Mutta kun leipuri oli kovin kiihkeä ja käski sanoa, ettei kukaan ollut ennen nähnytkään niin kaunista mattoa kuin hänellä oli tarjona, niin visiiri vihdoinkin halusi nähdä sitä, sillä muistuttihan se hänelle rakasta herraansa ja kuningastansa, jonka hän luuli ainaiseksi kadottaneensa. Anna miehen tulla sisään, sanoi hän, niin saamme nähdä mitä hänellä on!
Seitsenvuotiaana astui aatelispoika paashina jonkun arvokkaan ritarin palvelukseen, jossa hän sai harjautua asepalvelukseen ja ratsastukseen; paashi seurasi herraansa metsästysretkillä ja matkoilla, palveli häntä pöydässä ja sai sellaisissa tiloissa tottua kuriin ja kuuliaisuuteen sekä nähdä ritarillista esimerkkiä.
Sillä tavoin kulki ratsumiesten jono hetken aikaa äänetönnä eteenpäin. Pekka ei kuitenkaan voinut olla itsekseen mutisematta katsellessaan nuorta herraansa suuttumuksen ja isällisen hellyyden sekaisilla tunteilla: Hullu poika, ei näe eikä kuule mitään. Voisi vaikka suohon ajaa sitä huomaamatta.
Mutta hyvä että »ehtii hän vähän puuskuttamaan». TIMO. Allani makaa poika kuin märkä tallukka vaan. TUOMAS. Mutta housunsa tekivät hänelle teposet. AAPO. Olkoon se sanottu totuuden nimessä. Juhanin omat housut olivat tässä herraansa vastaan ja rupesivat liittolaisiksi Timolle. EERO. Niin on asia. Sentähden kaikki housut pois ja uudistukoon leikki. SIMEONI. Pidä nyt kitas, sinä rääkkä!
Lääkärin seurue, paitsi niitä joita kamelien hoitaminen välttämättä pidätti poissa, tunkeusi niin likelle kertojaa kuin kunnioitus heidän herraansa kohtaan salli, nauttiakseen ajanvietettä, jota itämaalaiset kaikkina aikoina ovat pitäneet mitä hupaisimpana.
Mut tää oli samaa tahtonut heistä! Ja ukko huokas ja sivumennen Hän vilkasi herraansa pois, Kuin lausunut ois: "Niin, herra, huonosti teimme! Ois lähdetty matkaan yötä ennen!" Tää viivytys juur toi hälle huolet! Vladimir, hän kyllä ties, Oli myyty mies! Mut säkkiä katsoin hän mietti: "Jos yötä ennen, ois riittänyt puolet!"
Päivän Sana
Muut Etsivät