Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
»Sieltä on kuulunut varsin merkillinen ääni, toisinaan kuin pienen lapsen poru, toisinaan taas kuin täysikasvuisen ihmisen uikerehtava valitus.» Akkaväki rupesi siunailemaan. Herastuomari istui vakavan näköisenä penkillä. »Niin, niin se valitti ja porasi, kuulin itse ja arvelin jo mennä körttiläisten seuraan.
»Mitä siinä nyt tyhjästä, ryypätkää paremmin, kyllä se on oikeata Jumalan viljaa, antakaa mennä suuhun asti.» »Kyllä se jo riittää. Mistä sinä nyt tulet?» »Jos minä nyt oikein sanoisin, mistä minä tulen, niin sitä ei uskoisi täällä kenties muut kuin mun saappaani.» Herastuomari naurahti hyväntahtoisesti. »Saappaasi...! Sinulla ne on jutut.» »Niin, mutta se on totta, saatte nähdä, jahka kerron.»
Nyt sivui Vennu herastuomarin rintapieliin ja retuutteli. »No ... no ... älähän nyt ... kaa... Olehan ihmisten lailla, minä olen jo vanha mies, en minä jaksa ... ka, no ... mutta ... sinäpä nyt olet vasta...» Vennu nauroi kurillisesti, kun herastuomari kitisi ja uikerehti hänen käsissään. »Tuhatta laivaa! Jos ei ole pian kannu viinaa ja sianreisi pöydässä, niin...»
Sakarin Jassu lähti tupaan, jonka ikkunoista vielä loisti himmeä valo. Järvelän perhe istui illallispöydässä. Honkainen päre paloi leipähirressä riippuvassa pihdissään. Rengit ja piiat syödessään jaarittelivat päivän uutisia. Herastuomari istui pöydän takana varsinaisella paikallaan ja virkkoi tuontuostakin sanan nuorten juttuun.
Ei suinkaan sitä nyt sovi koko renki- ja piikajoukolla ruveta ristissä käsin kotona istumaan ja voivottelemaan, »ei tuo nyt liene maan päältä kadonnut». Isäntää hän komenteli lähtemään Sarvijärvelle katsomaan, oliko se luntus sinne mennyt. »Panisko tuon Jaskan toisella hevosella Taipalsaareen?» kysyi herastuomari. »Sitä nyt vielä! Mene itse Taipalsaareen, jos et Sarvijärveltä löydä.»
»Tottapa sitten saivat sielut rauhan?» keskeytti herastuomari kysyen. »Sillä aikaa eivät valittaneet, kun pastori oli kirkkomaassa, mutta kun pääsi kotiin, niin jälleen alkoi kamala ääni kuulua. Se pani ihan näin: uooi uooi uooi!» »
»Kyllä se herra hyvinkin silmänkääntäjä saattoi olla», liittyi puhumaan ruotiäijä, »sillä minä kerran...» Mutta tässä hänen puheensa keskeytyi puolitiessä, sillä tupaan astui Sakarin Jassu ja näytti olevan hiukan humalassa. »Hyvää iltaa herastuomari!» huusi Jassu suun täydeltä ja meni oitis pöydän ääreen. »Saanko minä teillä yösijan?
Herastuomari ällisteli ihmeissään, kuka se olisi, josta itse maaherra kirjoitti voudille ja vouti nimismiehelle; hän on varmaankin suuri herra, joka matkustaa alaspäin, kenraali, luullakseni, joka katsastaa kentiesi sotajoukkoja matkallansa."
»Johan te nyt oikein riitelemään...», alkoi herastuomari. Mutta Jassu keskeytti: »Ne eivät tee yhtään mitään muuta kuin surkuttelevat renkejä ja sanovat: voi orjaparkoja! Sitten ne ryyppäävät ryypyn potusta näin ... ja antavat isännällekin. Ottakaa ryyppy, herastuomari.» »Mitä sinä nyt mulle ryyppyä...» »No, ryypätään kun rookataan.» »Kiitos suuri!»
Hän jatkoi suden-untansa. Emäntä avasi kamarin ovea ja kuiskasi: Herastuomari nukkuu; kahvi olisi valmis. En minä tässä enään nuku, virkkoi herastuomari ja nousi istumaan. Ohhoh, kauanpa makasinkin! lisäsi hän kelloonsa katsahtaen. Mennäänpäs juomaan kahvia, sanoi isäntä pannen raamatun hyllylle. Niin, tuleepas se hiiri makaavankin kissan suuhun toisinaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät