United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuninkaalliset korkeudet surkuttelevat kreivin onnettomuutta sitäkin enemmän, kun hän, vaikka vastapuoluelainen, olisi aatelisherrana ollut sangen sopiva välittäjäksi hovin ja uuden porvariministeristön välillä. Niin puheli hovineuvos, hymyili, näytteli valkeita hampaitaan, ojensi virkaveljelleen pehmeän, hyvin hoidetun kätensä, nousi vaunuihinsa, kääriytyi peitteihinsä ja läksi.
Siitä, mitä väki ajatteli, ei Kaisa välittänyt vähääkään, vaikka hän useinkin huomasi toisten ilkkuvat tai surkuttelevat katseet. Sillä tavoin toimettomuudessa ja sisällisissä taisteluissa kului Kaisalta päivä päivän perästä, ja jo oli joutunut käsiin viimeinen viikko Kallen määräämästä kuukaudesta.
»Johan te nyt oikein riitelemään...», alkoi herastuomari. Mutta Jassu keskeytti: »Ne eivät tee yhtään mitään muuta kuin surkuttelevat renkejä ja sanovat: voi orjaparkoja! Sitten ne ryyppäävät ryypyn potusta näin ... ja antavat isännällekin. Ottakaa ryyppy, herastuomari.» »Mitä sinä nyt mulle ryyppyä...» »No, ryypätään kun rookataan.» »Kiitos suuri!»
Hänelle on matkalla annettu huumaavia aineita ja hän on tahtomattaan ilmaissut kaikki. Nyt alkaa ajometsästys näitten nuorukaisten perään. Puolue ei tahdo tietää heistä mitään. Vanhemmat puoluetoverit surkuttelevat tällaista harhaan johdettua puoluetoimintaa. Porvaristo hylkii ja halveksii heitä.
Hänen mielestänsä olen laskenut käsistäni ainoan tilaisuuden päästä edulliseen avio-liittoon; mutta kun olen suureksi avuksi kotonakin, on hän jo unhottamaisillansa koko asian. Varmaankin kaikki ystäväni nyt surkuttelevat salaa hulluuttani; jos minä sitävastoin olisin avioon suostunut, niin kaikki ylistäisivät ja kiittelisivät minua.
Hänen hautansa on yhtä kuuluisa kuin itse Ashenfallin putous, ja minä olen nähnyt ihmisten tulevan hautuumaalta kyyneleet silmissä heidän luettuaan tuon komean kirjoituksen, sillä he uskovat sitä kuin raamattua ja surkuttelevat sitä, että niin mainio mies nuorella ijällään otettiin täältä pois. Mutta minä en ota sitä uskoakseni.
"Luulenpa varmaan", sanoi Eva, kun kerran istuimme eräällä autiolla paikalla, josta komea koski näkyi etäällä, "että löytyy sangen monta, jotka suuresti surkuttelevat minua.
Ja äitimme, he kuolinvuoteellansa Eivätkö vakavasti pyytäneet Meit' estämähän tunteitamme. Meille Surua vaan ja surmaa ennustettiin, Jos vastoin neuvojansa tekisimme. Kas äitejämme hautakivillään! Päät nyykyksissä, itkein säälivät, Syvästi surkuttelevat he meidän, Lastensa, kovaa kohtaloa!" Wilho!