United States or Bermuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän Kuusta jo jatkaa, Mars-tähtehen matkaa, hän tähdestä tähtehen karkaa, on kuin valovyössä hän vyöryisi yössä, ei muistaisi Maaemo-parkaa. Hän rientää, hän ryntää, kuin aura hän kyntää, kuin Kointähti itse hän koittaa, hepo henkivi tulta, uros kiiltää kuin kulta ah, kuulkaa, hän tähdissä soittaa!
Ollos valpas siis, varovainen, poikani armas. Jos sinut siin' on vain ohi auttanut kiitävä vauhti, ei sua saavuta ainoakaan, sivu ei aja silloin, ei, jos vaikk' ajo-orhina ois jumalainen Arion, Adreston hepo nopsa, mi juurt' oli kuolematonta, Laomedoninkin hevot mainiot, maan tämän parhaat." Virkki ja istuutui taas Nestor, Neleun poika, paikalleen, pojan hält' opit, vihjeet saatua viisaat.
Hänen muita teoksiaan ovat runokokoelmat Kulkurin lauluja ja Unta ja totta, näytelmät Juhannustulilla sekä Tuhkimo ja kuninkaan tytär, kertomarunot Kuisma ja Helinä, Musta hepo ja Aslak Hetta y.m. Eräät hänen lauluistaan, kuten Merikannon säveltämä Tuulan tei, ovat mitä laajimman kansansuosion saavuttaneet.
Hepo hiljaisesti hirnahtaa: »En ratsastajaa ma toista saa, en rohkeampaa, en raisumpaa, kuin Bellerophon oli ennen. Mut häntä painoi jumalten ies, hän paljon sies, lie mennyt mies, lie kuollutkin jo kukaties hän vuosien pitkien mennen.» Tult' iskevi silmä sankarin: »Liet sinäkin kuin minäkin, mut kerran sun tavata tahtoisin taas taivaalla, auringon alla.
Ja sulhasmiesnä mä pulkassain Poron vuohisen kapsetta kuulla sain Sekä säihkyntää revontulten näin. Ja nuorikon kanssa mun kiidätteli Hepo höyryn Unkari-heimon luo; Ja miesnä mun laivoin liidätteli Tsheremissihin, Mordvahan Volgan vuo, Ja Jasvan joen yli haapiollaan Mun Permin mies meloellen loi, Voguulipa hurjalla valjaikollaan Uraalin harjujen poikki mun toi.
Veljeni näytti minusta niin ilkeältä, kun se katseli uuniin, suu auki, ja sitten siirtyi mun eteeni, maha kellollaan kuin leili, räkä valui nokasta kuin varsan sääri, ja kieli oli pitkällä kuin pakahtuneella peuralla ja katsella tillisteli minuun ja välistä virnotti. Isä alkoi puhella siinä, että »sitähän se hepo syö, jota vetää.
He hyörii, he pyörii, he jäljestä vyörii, hevon harjasta kiinni he rippuu; hepo korskuen karkaa kuin kuoleman sarkaa, taas vainoojat tielle jo tippuu. Ja sankarin soitto soi lieto ja loitto: »Pian, Juppiter, valtasi vaipuu! Olet ihmisten turma, titaanien surma pian taivahat tahtooni taipuu.
On usvast' astunut aamu Jo Lützen'in aukeillen, Kun mustempi, murheen haamu Taas peittävi päivyen: On poissa Kustavi suuri Hepo juoksee haltiaton Ja puhtahan uskon muuri Hänen kanssaan murtunut on. Eräs urhosa poika Suomen On maassa, haavoissaan; Ei koittane uusi huomen Tuon silmähän milloinkaan.
Hän istui pienoisten kanssa ja odotteli, kun "hepo kesää" rakastensa palajamista. Mutta "mamma" etsei poikaansa, ja höpisi itseksensä: "'etsikäät, niin te löydätte'; niin pitää minunkin". Ja olisittepahan ollut näkemässä sitä pitkää naamaa, jolla Olli katseli äitiään, kun tapasivat toisensa, niin naurasittepa luulen vieläkin.
"Hei!" sanoi tämä, katsoi kiireesti ja varovaisesti ympärilleen ja nykäsi ohjaksia. Hevonen pudisti harjaansa ja lähti vielä kerta juoksemaan, mutta samassa se hengähti syvään ja kaatui kuolleena siihen paikkaan. Poika oli samassa tuokiossa sen vieressä, ei ollut enää mitään apua! Uskollinen hepo oli pannut kaikki ne voimat alttiiksi yhden tunnin matkalle, jotka vielä kenties olisivat riittäneet pariksi vuodeksi, sen tehtävä oli päätetty. Tyttö oli hänkin astunut re'estä ja silitti hellästi sen vielä höyryävää selkää.