Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Sinuahan voisi luulla prinssiksi!» Kello oli nyt niin paljon, että oli aika lähteä teaatteriin. Herra Henrikki saattoi heitä teaatteritalolle, antoi heille muutamia hyödyllisiä ohjeita, ja kun he olivat saaneet pääsyliput, jätti hän heille hyvästit. »Nyt täytyy minun sanoa hyvästi», sanoi hän. »Minä en, ikävä kyllä, voi tulla mukaanne teaatteriin, sillä minun täytyy mennä vieraisiin tänä iltana.
»Minkätähden minä saisin hävetä tavatessani vanhat hyvät ystäväni?» sanoi Henrikki. »Mutta kertokaa nyt minulle, mitä kotiin kuuluu ja mitä on tapahtunut siitä lähtien kun minä matkustin sieltä!» »No, eihän sitä mitään erinomaista kuulu», sanoi Swart. »Ihmiset ja eläimet ovat terveinä.
Mutta ratsu ja ritari, saman iskun kohtaamina keikahtivat yht'aikaa nurin. Fridolin seisoi veli Starck'in vieressä. Henrikki Elsener'in, erään Lucernilaisen avulla, hän anasti lipun kaatuneelta.
Menkäämme toista tietä, ei tuon seikan kanssa käy leikkiä laskeminen. Kuningas tahtoi lyödä meitä ja meille voisi helposti käydä kuin naapuri Boltille". "Kuningas?" kysyi Henrikki. "Mikä kuningas? Se joka seisoo tuolla ovessa on vaan portieri". "Mikä mies se on?" kysyi Witt. "Portieri?" "Minkätähden se mies seisoo ovessa ja antaa selkään ihmisille, jotka menevät ohi? Eikö hän voi mennä työhönsä?"
Roosa kiiruhti sinne ja palasi heti ilmoittamaan, että vanha herra Henrikki von Spangenberg oli siellä ja halusi tulla Martti mestarin puheille. "Onpahan tämä ilta oikein onnen ilta, kun vanhin kelpo tilaaja poikkeaa luokseni. Varmaankin uusia tilauksia, uutta työtä." Ja niin sanoen riensi hän niin nopeasti, kuin vaan voi, tervetullutta vierasta vastaan ottamaan.
Hänen tavaton uljuutensa, hänen tavattomampi onnensa, aikoina jolloin miekaniskuja sateli kuin rakeita, olivat kohottaneet hänet sen tikapuun huippuun, jota sanotaan hovisuosioksi ja jota hän oli kiivennyt neljä astinta kerrallansa. Hän oli hyvä ystävä kuninkaalle, joka, niinkuin tunnettu, suuresti kunnioitti isänsä Henrikki IV:n muistoa.
Witt teki honööriä toisella kädellään, toisella pidellen takkiaan ympäri vartalonsa, ja Frits puristeli vanhan leikkitoverinsa kättä. "Mutta poika", sanoi Swart, "älä sinä nyt niin julmasti ahdistele häntä, hän ehkä saa hävetä meitä". "Minkätähden minä saisin hävetä tavatessani vanhat hyvät ystäväni?" sanoi Henrikki.
Tämmöiselle löytömatkalle lähetti v. 1496 Englannin kuningas Henrikki VII erään Venetialaisen, nimeltä Juha Kabot, joka viidellä laivalla purjehti luoteesen ja luultavasti tuli Hudson'in-salmelle saakka.
»Lukkari», sanoi Swart,»hän on aivan entisellään; koulussa hän istuu ja lukee lasten kanssa ja antaa niille selkään sitä mukaa kuin on tarpeellista.» »Entä Dorotea?» »Hän voi hyvin», puuttui Frits äkkiä puheeseen, »hän on tullut isoksi ja kauniiksi.» Ja Frits tuli punaiseksi kuin kukko. »Poika», sanoi isä, »mitä sinä puhut tytöstä? Luuletko sinä että herra Henrikki hänestä välittää?
Katsos, kuinka hyvin hänen leninkinsä istuu ja kuinka kaunis hänen kruununsa on! Sanon sinulle, Riikka, että jos joku tulisi minua tänä iltana kosimaan, niin empimättä ottaisin hänet.» Nyt tulivat pastorin Henrikki ja Karolina. »Kuka se oli, Riikka?» »Pastorin Henrikki.» »Entä kukas tyttö on?» »No etkö sinä häntä tunne? Sehän on pitäjänvoudin Karoliina, joka on niin ihastunut Henrikkiin.»
Päivän Sana
Muut Etsivät