Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Ja jos tahdotte osoittaa minulle rakkautta ja uskollisuutta, niinkuin olette sen minulle sanonut, niin otan tarjouksenne vastaan, Jacobi, pojalleni. Oi Jacobi! Jos tahdotte ansaita siunaukseni, ikuisen kiitollisuuteni, niin olkaa poikani, Henrikin uskollinen ystävä ja hyvä opettaja.
Mitä minä sinulta tahdon? Se on kummallinen kysymys. Miksi et tullut eilen? Vastaa toki! Henrik pudisti päätänsä ja liikkui niinkuin unessa kävijä. Ellen laski vatin maahan, nousi ja tarttui Henrikin käsivarteen: Kuuletko Henrik! Minä matkustan pois! kuiskasi tämä. Sinä matkustat pois! huudahti Ellen, astuen askeleen taaksepäin ja silmillään mitaten Henrikiä kiireestä kantapäähän.
Kun Ellen leikkipuheilla koetti poistaa Henrikin ajatuksia siitä, jota hän täydellä syyllä nimitti Henrikin houreeksi, niin tämä taisi soimata häntä siitä, että hän oli "uskoa" vailla; ja jos Ellen silloin väsyneenä ja alakuloisena kadotti mielensä tavallisen vahvuuden, synkistyivät Henrikin kasvot, jotta Ellen välistä sai pahintakin pelätä.
Oi, jospa eläisin sinä päivänä, jona näkisin sinut isänmaasi kunniottamana, näkisin isäsi ylpeilevän pojastansa, ja itse saisin lämmittää sydäntäni nerosi ja työsi tuotteilla, ... oi, silloin joutaisin ilolla kuolemaan.» Innostuksen tuli leimahti Henrikin silmissä ja levisi punana hänen poskillensa, kun hän syleillen äitiään sanoi: «Ei, sinun tulee elää, äitini! elää, poikasi kunniottamana.
"Sepä hauskaa, että tulit, rakas Eugen!" huudahti Henrikin rouva, paukahuttaen ponnekkaasti aateliskalenterin kiinni, ikäänkuin tahtoen sillä sanoa: "Nyt sitä ei enää tarvita täällä me rouva parat istumme näivettymässä, sillaikaa kun rakkaat miehemme antautuvat tupakka- ja pelihimojensa valtaan!" Eugen hymyili, silitteli hienoja viiksiään ja istuutui tuolille viimeisen puhujan viereen.
Henrikin tähden hän koetti kääntää puheen toisaalle. Mutta Henrikin rinta kohoili innostuksesta; sydän oli liian täysi iloa ja tunteita voidaksensa saada rauhaa muusta kuin niiden ilmaisemisesta. Molempien nuorten miesten keskinäinen väli näytti nyt olevan toisenlainen kuin ennen.
Suuri joukko enkeleitä hyvin epäselvillä kasvoilla seisoi hänen ympärillänsä ja kuuntelivat hänen käskyjänsä. Ellen näki Hänen kasvonsa, Hänellä oli pitkä valkoinen parta ja Hän näytti ystävälliselle ja säälivälle. Tämä ei varmaankaan ollut sama, kuin Henrikin Jumala. Vaan niitä olikin kolme!
En lakkaa kolkuttamasta ennenkuin sen ovi aukenee.» Mutta Henrikin kaltaisille luonteille ei ole askel pitkä pimeästä valoon. Hänen sielussansa oli jotakin, joka saattaa ihmisen lausumaan elämän ja kuoleman herralle: Jos vaikk' kuolontuomiomme määrätty jo on, Suudellen sit' alistumme Herran tahtohon.
Koska siis tulet käymään? sanoi Gabriel vihdoin, osoittaen sillä myöskin, että Henrikin jo oli lähteminen veturista. En voi tulla ennenkuin ehkä kesällä, mutta sinua käyn kyllä täällä usein katsomassa, jos saan. Kun Henrik sitten kulki pois, avattiin juuri odotussalien ovet, ja matkustajat alkoivat tulvata asemasillalle, toinen toisensa ohi kiirehtien.
Uuno makasi Henrikin kanssa hänen huoneessaan. He eivät olleet vielä alkaneet juttelujaan, jotka edellisenä iltana olivat kestäneet yli puolen yön. Uuno riisuutui äänetönnä ja kiipesi vuoteeseensa. Siellä hän rutisti pehmeän tyynyn kyynäspäänsä alle ja nojautui poskellaan kättänsä vasten. Kuules, Henrik, sanoi hän: mitä sinä oikein pidät Hannasta?
Päivän Sana
Muut Etsivät