Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Kun Henrik lähestyi rappusia myöten ystävänsä ovea, kuuli hän jo kaukaa sieltä iloisia, epäillyttäviä ääniä naisääniä, ja huomasi, ettei asianomainen ollutkaan siis yksin. Henrikin tuumat menivät hukkaan, sillä mahdotonta oli tällä kertaa ottaa puheeksi semmoisia monimutkaisia asioita, kuin hän olisi tahtonut, jos sinne ollenkaan nyt sopi mennä.
Hanna ei ensin huomannut mitään Henrikin suhteen, mutta itse hän puolestaan kiintyi Henrikiin päivä päivältä yhä enemmän eikä mitään niin rakastanut kuin jutella kahden kesken Henrikin kanssa kaiken maailman asioista, enin kuitenkin omistaan.
Hän tahtoi sisään Henrikin luo ja soi että Henrik häntä löisi. Vaikka Tiina koetti häntä pidättää, meni hän kuitenkin huoneesen. Hän avasi oven. Henrik istui pöydän ääressä pää käsien nojalla ja tuijotti alakuloisesti eteensä. Ellen lähestyi aivan hitaasti, seisahtui keskellä lattiaa ja juoksi sitten oikein karkaamalla Henrikin kaulaan.
Useimmat heidän huvimatkoistaan jäivät siksensä ja supistuivat pieniin kävelymatkoihin, niinkuin ennen Henrikin kanssa. Andreaksen oli myöskin parempi olla kuin ennen. Hän eli jo huomaamatta saanut lyijy-renkaat korviinsa ja pappi kiitti häntä aina toisten läsnäollessa.
Onhan sääntönä että kaikki ensin pitää olla hukassa ennenkuin "avuksi riennetään". Lapset jaettiin. Hra Jansen sai Henrikin. Tämän, joka tähän asti oli ollut vapaa-oppilaana latina-koulussa, määräsi suku-neuvosto maanviljelijäksi. Hänen selkänsä leveyttä mitattiin ja eräs setä ynnä täti kirjoittivat hra Jansen'ille.
Henrikin kuoltua pidettiin valtakunnan-kokous Aachenissa, jossa herttuat ja muut ylimykset tunnustivat Oton kuninkaaksensa sekä astuivat sitte hänen kanssansa tuomiokirkkoon, jossa papit ja kansa olivat koossa.
Hän mietti hengähtäen josko se Henrikiä kaunisti tai ei, ja tuli siihen iloiseen päätökseen, että se häntä kaunisti. Vaunut lähestyivät yhä; Henrik katseli maisemaa ja sillä hetkellä rauhallinen tunnustuksen hymy kirkasti hänen kasvojansa. Ellen hyppäsi ylös, lensi tielle ja vaunuihin Henrikin syliin.
Henrikin täytyi peräytyä ja Gregorius vietiin turvaan Salernoon, jossa hän kuoli seuraavana vuonna . Hänen viimeiset sanansa, "minä olen rakastanut oikeutta ja vihannut vääryyttä; sentähden kuolen maanpaossa", osoittavat, miten lujasti hän uskoi asiansa oikeuteen.
Hänen pukunsa muutoin oli melkein yhtäläinen kuin sedälläkin ja ilmoitti kylläksi, että hengellinen sääty oli hänelle elämän-toimeksi aiottu. "Omatuntoni minua vaivaa", lausui pispa alakuloisesti, "kun olen tähän linnan-rakennukseen ruvennut, ennenkuin Pyhän Henrikin temppeli Unikankareita valmiina on.
Joko liikkui siellä suuri lihava emäntä, punasen ruskeassa, valkotäpläisessä puvussa, tai joku hänen punatukkaisista vilkkaista tyttäristään, taikka tuli issikka ruskeine leukapartoinensa kopsutellen raskaissa kengissään, tai sitten hänen vaimonsa tai tyttärensä; tämä viimeinen kävi hatussa, oli saanut kasvatuksen ja soitteli huonolla pianolla iankaikkisia skaaloja, joka kuului Henrikin huoneeseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät