Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Senkötähden hänen otsansa pimeni? Tunsiko hän, että monen nuoren tytön hengellinen silmäily lepäsi hänen päällään? Näin sanoi hän nyt jo: jos hän ennen ei ollut arvossa pitänyt enonsa päätöstä niin hän kirosi sitä nyt! Rudolf Bodendorff ei seuraavana yönä paljoa levännyt. Mikä ero hänen loistolla valmistetun lepohuoneensa ja kylmäkolkkoisen kasarmihuoneen välillä!
Tuletko sinä tänne Pappia neuvomaan ja opettamaan, mitä hänen pitää tekemän? Mene tiehesi puheinesi. Minä olen hengellinen paimen, joka pidän huolta köyhistä sieluista, ja joka päivä rukoilen heidän edestänsä. Mutta sinäpä tahtoisit, luulemma, tehdä minua sianpaimeneksi.» Kappalaisen näin puhuttua vihastununna, Toivonen meni sieltä pois murheissa mielin.
Miekkanne, ritari Raimund! RAIMUND: Teidän hengellinen ylhäisyytenne: minun ansioni pyhän katoolisen kirkon palveluksessa... BALDUIN: Niitä ei unohdeta, ritari Raimund. Mutta nyt teillä ei ole valittavana kuin kaksi mahdollisuutta: joko jättää minulle heti miekkanne taikka joutua kirkon ankarimpaan kiroukseen? RAIMUND: Herra legaatti: teillä ei ole oikeutta sitä minulle julistaa.
Ja kieltämättä on yksipuolinenkin kristillinen elämä kaikissa tapauksissa parempi kuin itsevaltainen synninelämä, sillä kodista, jonka ystäväksi Herra Kristus tulee, ajaa hän ensin synnin pois ja sitte vasta yksipuolisuuden. Mutta itse todellinen hengellinen elämä ei vaadi jäykkyyttä eikä yksipuolisuutta eikä myöskään ehkäise luonnonlahjain kehkiämistä.
Mylady oli tällä hetkellä niin kaunis, hengellinen hartaus, johon hän näytti vajonneen, loi hänen kasvoillensa semmoisen loisteen, että Felton so'enneena luuli näkevänsä sen enkelin, jota hän äsken oli vaan kuullut. Niin, niin, vastasi hän, te häiritsette, liikutatte niitä, jotka tässä linnassa asuvat.
»Hämminki kolme vertaa entistään suurempana!» huudahti Ernest. »Kuinka voimme toivoa yhteisyyden tunnetta näiden kaikkien ristiriitaisuuksien vallitessa?» Ja todellakin tuo hengellinen herätys pääsi peloittavaan vauhtiin.
KAIKKIVALTA: Mitä muuta ovat teot koskaan olleetkaan? KAIKKIVALTA: Minä tiedän sen, isä. TUOMAS: Sinä näet pöydällä tuon kirjeen? No niin: minä olen väärentänyt sen. KAIKKIVALTA: Niin, isä, TUOMAS: Paavin paimenkirjeen. TUOMAS: Hänen hengellinen ylhäisyytensä on vielä täällä. Sinun ei tarvitse sanoa kuin sana... KAIKKIVALTA: Isä! Minä en ole koskaan aikonut ilmiantaa teitä.
Ne kuitenkaan eivät olleet luostariin kuuluvia; ne viettivät siellä vaan jonkin surun aikaa. Kaksi kasvattia, kaksi, jotka vapaa-ehtoisesti kantoivat novitiapukua. Tarvinneeko mainita, että ne olivat Hedwig ja Magdalena? Tämä hengellinen puku, puolittain valkoinen ja sininen, soveltui yhtä hyvin Magdalenan korkeaan ja miehekkääsen kauneuteen, kuin Hedwigin suloiseen ja viehättävään enkelimuotoon.
Hengellinen ja maallinen mahti tarttui toisensa käsivarteen, lähtien astumaan eteisen rappusilta poispäin. Oma erikoinen historiansa, sanoit!... Anna kuulua! Eräänä maanantaina noin neljä viikkoa sitten, aloitti apulainen, ajoivat suuret herrasvaunut pappilan pihaan. No? Vaunuissa istui nuori nainen, joka oli ihana kuin itse neitsyt Maaria.
Arvoisa hengellinen herra pyysi tarpeettomasti anteeksi, kun hänen täytyi jättää uusi ystävänsä, ja vakuutti hänelle lopuksi, että hän saattaisi hyvin illalliseen saakka kävellä puistossa pelkäämättä mitään häiriötä. »Tässä paikassa», sanoi hän, »minä aina mietin omia saarnojani, koska täällä saa parhaiten olla turvassa vieraitten käynneiltä.
Päivän Sana
Muut Etsivät