Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Saapa nähdä Anni puraisi säikeen päätä, kiersi sitä hyppysillään hienommaksi ja sihtaili uudelleen. Saapa nähdä eikö lehtori Hellman taaskin puhele eniten sinun kanssasi. Se kun pistäisi Nanni Sirénin vihaksi. Ole vaiti. Tuskin sinne lehtori Hellman tuleekaan. Mitä huvia hänellä siellä olisi? Tulee. Minä tiedän, että tulee. Mistä tiedät? Sanonko? Sano.
Anni sieppasi nuttunsa käsivarrelleen ja juoksi toista tietä pois, talon huoneiden läpi. Selma jäi odottamaan. Hän seisoi pöydän luona, nojasi kädellään pöytään ja oli vuoroin punainen, vuoroin valkoinen. Miten hänen tuli käyttääntyä, mitä sanoa, kuten olla? Mutta hän pääsi pian kaikesta huolesta. Lehtori Hellman otti häntä heti kohta vyötäisistä ja suuteli arastelematta.
Ei, kävellään hitaammin, että pääsevät sivu. Niin, niin, antaa heidän mennä edelle. Sydämessään he sentään toivoivat, etteivät lehtorit menisikään sivu, vaan jäisivät heidän seuraansa. Ja niin kävikin. Tyttöjen rivi hajaantui siinä kun he tervehtivät opettajiaan. Sillä tavoin tuli Selma reunalle ja lehtori Hellman, kun sattui olemaan hänen puolellaan, tuli kulkemaan hänen rinnallaan.
Ja kumminkin hän oli suonut, että lehtori Helman olisi sen ymmärtänyt. He olivat tulleet sille kohdalle maantietä, josta Ronnin mäelle vievä tie erkani. Lehtori Hellman auttoi häntä ojan ylitse. Siinä he jotenkuten joutuivat muista erilleen. Mitä aioitte sanoa? kysyi lehtori. Aioin väittää teitä vastaan, lehtori. Te sanoitte ettei kukaan tyydy olemaan varjossa.
Mutta lehtori Hellman katsoi häneen jäykästi. Te viivyitte yli ajan. Olitteko kipeänä? Ei, en minä ollut kipeänä. Muuten minä kun oli niin pitkä matka ja paha sää. Puhuin siitä jo vähän johtajattarelle ennen joulua. Oliko hän antanut teille luvan? Ei kun minä en silloin varmasti tietänyt pyytääkään. Siinä tapauksessa teillä ei ollut oikeutta jäädä myöhempään. Semmoinen epäjärjestys ei käy laatuun.
Kirjoitus tasaista ja kaunista, hän katseli sitä läheltä ja kaukaa. »En ole ansainnut tätä onnea, Jumalan suuresta armosta se on osakseni tullut.» Siihen kohtaan hän varsinkin oli tyytyväinen. Hellman kun oli uskonnon opettaja, muuttui Selmankin huomaamattansa yhtäkkiä erinomaisen uskonnolliseksi. Ja periaatteiden, velvollisuuksien ihminen hän myös tahtoi olla samoin kuin Aarnold.
Taas toimi esimies äänetönnä papereineen niin pitkän aikaa, että Hellmannilta viimein loppui maltti. Ei siitä selailemisesta taida loppua tullakaan? kysäisi hän. Esimies kohotti vihdoinkin rauhallisesti kulmiaan: Kaarnajärven tilan n:o 6 omistaa herra A. Hellman. Jahah! Joo! Joko löytyi? Oli viime takseerauksessa arvattu omistavan oman ilmiantonsa mukaan 1,000 markkaa verotettavaa omaisuutta.
Apulaisesta hän ei välittänyt vähän vähääkään, pappansa kirjuriin oli rakastunut, mutta kun näki, ettei siitä miestä kumminkaan tullut, niin apulaiselle sitten meni yhtäkaikki. Semmoisia ne ovat herrat, niin yksi kuin toinenkin. Enkä usko että lehtori Hellman siinä tekee poikkeuksen, olkoon puheissaan kuinka ankara tahansa. Tekee, olen varma, että tekee. Selma oikein punastui. No, tehköön.
Ellet sinä tule onnelliseksi, niin ei sitten kukaan. Onnen myyrä, mikä olet! Hän painoi Selman käsiä kasvoilleen, pudisteli häntä, esti hänen polveaan ja kätki viimein nyyhkien ja nauraen silmänsä hänen hartioitaan vasten. Eikö sinusta ole kuitenkin kummaa, että lehtori Hellman ajattele: lehtori Hellman, pyytää minua vaimokseen? No, ei ollenkaan kummaa, ei ollenkaan. Ketä sitten, ellei sinua?
No, ei niistä riidellä, muistutti kapteeni, terve mieheen! Terve, Hellman, elä sinä ole pahalla tuulella! Juo sinä niin, että tiedät kerran kestissä olleesi ... tuokaa lisää boolia! Ei ole enää... Joko se loppui? Hyvällä tavaralla on hyvä menekki, kun vielä kilvan otetaan! No, totia sitten! Ei se ollut meininkikään, että boolia koko illaksi riittäisi ... pankaa totia miehet!
Päivän Sana
Muut Etsivät