Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Nyt vasta oli Helenan huomio herännyt tähän uuteen asiaan. Mitä sinä tarkoitat, Reinhold? kysyi hän. Noh, seuraus on että tehtaat seisahtuvat. Ja mihin joutuu tehtaan työväestö, kysytään. Mutta talonpojillahan oli oikeus, sanoi Helena. Oikeus! Sepä oli myöskin noita "haaveitani". Umpimähkään vaan muka oikeuden puolesta, mitään seurauksia ajattelematta.
Pyhän Helenan hoviin kuuluvana hänkin olisi voinut ehkä hetkellisesti tulla mystikoksi. Ja yhtyä tuon naisen kanssa aistihartaaseen, ylenluonnolliseen ja hiukenevaan tunnelmaherkutteluun. Mutta eikö hän voisi samoin yhtyä jonkun muun naisen kanssa? Ehkä Carmelan? Ehkä Liisan? Aistillinen väristys kulki läpi Johanneksen ruumiin hänen noin ajatellessaan. Vanha pakana hän tunsi olevansa.
Hän ehkä itsekin luulee puhuvansa meitä vastaan, mutta oikeastaan hänen puheensa on ihankuin meidän pelastuksemme. Se johtaa meitä pois niinkuin pimeästä vankeudesta Pappa oli Helenan kummastukseksi aivan tyyntynyt. Lapsi, sanoi hän, jos sinä vastasit hänelle että menköön vaan omaisuutesi ja kotisi, on sinun täytynyt tulla siihen suurien asiain kautta.
Hän ei määrännyt mitään, vaan sanoi ensin tahtovansa neuvotella Nordenbergin kanssa. Kauan hän kuitenkin istui hämärässä huoneessa ja puheli hiljaisella äänellä Helenan kanssa, joka keskustelu näytti hyvin liikuttavan rouvaa.
Vaikka hän mitä sanoisi, en minä siitä peräydy. En. en!" Kun sosialisti oli jonkun aikaa puhellut toveriensa kanssa, hajaantuivat nämäkin. Käteltyään viimeistä ja sovittuaan jostakin tämän kanssa, palasi sosialisti Helenan luo, ja ottaen paperikäärön kainaloonsa sanoi: Ehkä neiti suvaitsee, niin kävelemme alas sopiihan sitten puhella. Ja he rupesivat menemään koivikkomäkeä alas.
Täällä Helenan salissa pidettiin ilta toisensa perästä juuri noita keskusteluja, joita Turgenjev tarkoittaa. Siellä oli ihmisiä, jotka tosin kaikki olivat yhtä korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa, mutta muuten niin erilaiset kuin mahdollista.
Sen tähden hän ensin selitti, kuinka hänen oli mahdoton hoitaa mitään asioita, pataljoonankaan asioita, yhdessä Martinovin kanssa, kuinka Martinov, jos Horn palaisi jälleen palvelukseen, epäilemättä hakisi toisen paikan itselleen, kuinka Martinov oli käyttänyt tietoaan Nikolai Konstantinovitshin elämästä ja raha-asioista sellaisella tavalla, jota ei hänen rakkautensa Helenaan, ei lemmenkateus, ei mikään voinut puolustaa... Edelleen puhui hän niin peittelevällä tavalla kuin mahdollista Helenan isän entisestä elämästä.
Helenan pysähtyi sydän epätietoisuuden jännityksestä. Uskotko sinä? kysyi hän hiljaa. No en minä ole sitä koskaan oikein ymmärtänyt. sanoi äiti selvitellen kammalla pitkien hiuksiensa päitä. Ja Helenalta putosi kivi sydämmeltä. Uskooko pappa? En minä luule, naurahti äiti.
"Kyllä minä kuulustelen Takalon Elsalta". Helenan terävä silmä huomasi jotaki nimismiehen rouvan käytöksessä, joka ei oikein ollut hänestä mieleen. Vaan kun nimismiehen rouva, haudalta palattua, ja Aumolan vierasvaraisuutta nautittuaan muiden kanssa, lopussa muistutti sydämmellisellä äänellä Edvardin päivistä, niin Helenan epäluulo osaksi katosi.
Eugen Tsherebatshov se kuitenkin kummallisine aatteineen antoi enimmän tekemistä Helenan mielikuvitukselle ja ajatuksille, tuo mies, joka oli olevinaan filosoofi.
Päivän Sana
Muut Etsivät