Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Nuorukainen ojensi kätensä käydäkseen hänen käteensä; mutta kun Heleena hiljaa veti kätensä takaisin, niin nuorukaisen katsannosta ja mielestä hetken houreet kalvehtuivat. "Kaaprieli!" sanoi Heleena äänellä, johon hän käytti kaiken olentonsa ponnistusta, ja kuitenkin hän punastui "Puolisoni poika! onnettomuus on edessäsi. Kuningatar on vihoissaan aamullisesta kevytmielisyydestänne!"
Minusta he muistuttavat sellaista salomaan yksinäistä järveä kuin Runeberg kuvaa löytäneensä Saarijärven metsässä: taivas yllä, taivas alla, mutta rannan jylhät hongat ja kuuset peittävät kaiken muun näköalan. Kuitenkin sellaisessa järvessä kuvastuu aina taivas ja asuu aina rauha, muistutti Heleena. Vaikka jylhäkin, lisäsi apulainen.
Oli ollut kiukkuinen isällensäkin, kun noin vaan antoi koivujansa listiä, Palkitseeko Jumala pahan hyvällä? Se oli kysymys, joka nousi Heleena-paran sydämessä. Noista ajatuksistaan ei hän puhunut kenellekään, ja niin he saapuivat Helsinkiin. Elsan ei enään tarvinnut vaivata itseänsä leskeä lasareettiin johtamisella. Sillä torppari ja Heleena itse lupasivat siitä huolta pitää.
Vihdoin tuli mamselikin kyökkiin ja näytti itkeneeltä. Hän istahti kyökin pöydän päähän ja alkoi kutoa sukkaa. "Elsa, laita teetä tulelle!" sanoi hän tehden työtänsä. Elsan hääriessä hellin luona alkoi mamseli puhua: "Voi hyvä Isä kuitenkin Heleena parkaa! kyllä on muoto muuttunut. Hän oli vähän komea tyttö, kaunis, rikas, ja itsestänsä pitäväinen. Arvaathan kolmen rusthollin tytär.
Vanhukset eli isäntä ja emäntä eivät olleet mitään erinomaisen isollisia eikä pojatkaan, mutta kyllä tyttäret. Ei sen puolesta, että tää Heleena mikään pahan kiskoinen ylpeä olisi ollut, ei, päinvastoin, mutta enemmin naurettavan komeilija.
Luulenpa, että liittyisi myöskin lauluumme moni kylän varpunen ja vainion västäräkki, arveli Heleena. Ei olisi kuitenkaan oikein hyväksyä lauluseuraamme kaarneita ja vareksia, varoitti Eliina leikillisesti. Ne voisivat kuunnella syrjässä ja kasvattaa korviaan; tarvitsemmehan kuulijoitakin, neuvoi apulainen.
Heleena, joka hämmästyvästi aavistaen huomasi sen kunnioituksen, jolla
"Heleena!" sanoi
"Antakaa minulle anteeksi, ennenkun erkanemme!" huokasi hän: "Antakaa minulle joku sana lohdutukseksi, suosionne merkiksi, joka seuratkoon minua vieraalle maalle, kuolemaan asti! Heleena, armas äitini koska minun siksi on teitä sanominen, kultanne ei minua iloita. Se haihtuu niin pian! Mutta voitteko antaa sydämelleni aarteen, joka tekee minun äärettömän onnellisemmaksi.
"Taas on tänään yksi köyhä leski päässyt maailman vaivoista, luulon mukaan Herransa iloon!" sanoi mamseli sortuneella äänellä. "Kuka se on?" kysyi mummo, istahtaen rahille. "Hän on yksi Heleena niminen ihminen Kirkkonummelta." "Heleena! mitä Herran nimessä? mikä Heleena hän mahtoi olla?" kysyi mummo, katsoen mamselia silmiin, silmillä joilla tuskin näki, niin oli hän säikäyksissä.
Päivän Sana
Muut Etsivät