Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Heleena punastui, mutta äkisti taas rohkaisi hän mielensä. "
Lisätessään nämä viimeiset sanat väikähti taas katkera mielen-ilmaus hänen huulillaan. Heleena punastui: "Tottapa lienee parasta niinkun on.
Sen sain siellä ollessani sivulta kuulla, että hän oli ollut varakas aikoinaan ja että hän oli joutunut häviöön ja köyhyyteen juomarin miehen kautta." "Mikä hänen nimensä mahtaa olla?" "Sukunimen kuulinhan minä, mutt'en muista; ristinimi on Heleena." "Heleena! mutta annas olla, minä tunnen hänet. Saako sinne sairaalaan vielä mennä?" "Kyllä kait." "Minä tahdon heti mennä häntä katsomaan!"
Minä kuuntelen, vakuutti apulainen, koettaen näyttää tyyneltä. No niin. Minä sitten tunnustan asiani. Minä . Voi, kuinka tämä on vaikeata! Olettehan nuori mies. Mutta minun täytyy. Niin, minä olen tehnyt suuren rikoksen, minä olen rakastunut! Nyt oli Heleena astunut vaikeimman askeleen ja iskenyt apulaiseen kuin ukon nuolen.
Molempain sukkeluutta ja aistia tässä taidossa ihmeteltiin suuresti. Heleena pyysi kohta kumppaliaan lopettamaan, ja siirtyi hiljaisuudessa pois erään akkunan luokse.
Uljas soturi näytti hämmästyvän kuninkaan sanoista. Hän ei näyttänyt oikein tyytyväiseltä. Vihdoin sanoi hän ikäänkun epäröiden: "Luuloni on, jos Teidän Majesteettinne suvaitsee minun, rukoukseni ohessa ujoilematta sanoa ajatukseni, että nuori neiti Heleena ei tule menestymään Teidän Majesteettinne hoviherrain ja ylhäisen nuorison loistoisassa seurassa.
"Kyllä he tulevat sen ottamaan, kun saavat tietää että täällä on kuollut", sanoi Heleena. "Hyvästi nyt Heleena! Minä tulen toisen kerran; en tahdo väsyttää teidän heikkoja voimianne ylen määrin. Tulkaa terveeksi! sitä toivottaa vanha ystävänne, ja käykää meillä, kun ikään vaan sen verran paranette."
Silloin kuiskaisi ääni, niin sydämellisesti liikuttavainen, niin säälivän lempeä, niin armaan suloinen, ja kuitenkin olivat sen sanat niin musertavan karvaat: "Teillä on kipua, äitini!" Heleena olisi toivonut oi kuinka kernaasti että hänen kuolon enkelinsä olisi kutsunut häntä semmoisella äänellä.
"Ah, se on kova kohtalo!" valitti Heleena: "Mutta sinä kannat kohtalosi voimalla. Kuitenkin näen sinun haikeasti surevan. Tuo kavala hollantilaisnainen! Ja kuningas on todellakin rakastunut häneen." "Se on varsin varma!" vastasi Ebba punastuen: "Ja minä menen sen tähden naimisiin Jaakko De la Gardien kanssa.
"Minulle on sanottu, että teillä, herra Aprami, on paljon rahaa," sanoi Heleena: "ja varmaan olette myös kunniallinen mies. Ette suinkaan tahtone käyttää tietämättömyyttäni hyväksenne, vaan auttaa minua pulasta, kun niin hartaasti rukoilen sitä. Minä tarvitsen paljon rahaa, enemmän kun ymmärrän, osaan sanoakaan. Tahdotteko auttaa minua?" Hollantilainen kohoutti olkapäitään.
Päivän Sana
Muut Etsivät