Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
Ja kostonpäivät lähestykööt heitä; He olkoot varjotonna helteessä Ja suojatonna vasten kuumaa tuulta; Pois syököön heidät maasta hävitys, Nimensä jääkööt inhoks maailman Ja kadotuksen loppumaton liekki Heit' ijankaiken kaivatkoon! KANSA. Kirottu olkoon! Olkoot kirotut! MIKA. He kylvämänsä kohta niittävät.
Tään pienen tähden kaunehena henget on hyvät, jotka niin on toiminehet, heit' että kunnia ja maine seuraa. Ja kun näin harhautuen sinne lentää halumme, luonnollista on, ett' toden rakkauden säteet hitaammasti nousee. Mut juuri palkan ynnä ansiomme vertailu onpi ilostamme osa, kun ovat kummatkin ne yhtä suuret.
Ja tästähän riippuvi kohtalo sun Tee siis, kuten kuuluvi neuvoni mun Ihan Moskovan lehtien malliin: Ota vastahan onnesi aurinko uus, Heit' hiitehen kieli ja kansallisuus! Mitä arvoa moisella moskalla on, Kun saamme me uljahan valtion Ihan kaavahan keisarikunnan? Sä lassa et paljoa aatellut, Et päätäsi miettein vaivannut, Vain vanhempiisi sä turvausit Ja huolesi heille sä tyhjensit.
Jumalan kiitos, ett' on oppineita: Ne muka tietoon tulleet etsittyyn; On legioona, sillä heit' on monta, Kuin Rooman miehen vastaa epäilyyn. Kuitenkin oudoksun, kun yksi totuus Voi muuttaa muotoaan ja karvoaan; Mi Jeenassa ja Berliiniss' on totta, On Leipzigissä pahaa pilaa vaan.
KOOSAM. Mies viisas tääll' on aamuruskon mailta, Tuolt' Eufratilta oltiin kuulemassa. 2:NEN SOTILAS. Siis viisait' olette tai veitikoita. Niin sanokaa, tuleeko maahan sota? KOOSAM. Jos totta lausuu tähdet, tulee sota, Mut totuuden jos sota maahan tuo, Niin rauha tulee. 2:NEN SOTILAS. Ota siitä selko! Jos heitä ymmärrät, niin olet viisas. Jos viisas olet, heit' et tarvitse.
He ympär' käyvät, Kuin jalopeurat, Aikovat ain' meit' alaspainaa, Vaan Herra heit' estää.» Naisten heleät, pelosta vapisevat äänet säestivät miesten jykevää, luvalla sanoen, lihallista laulua, antaen siten kokonaisuudelle omituisen, liikuttavan värityksen. Mutta hiljaahan ne seisovatkin nuo vastatulleet, yhdessä joukossa oven puolessa! Ei soraäänet heidän keskuudessaan laulua häiritse.
Firenzessä niin mont' ei houkkaa ole kuin noita jutteloita vuoden mittaan soi siellä kaikkialla saarnastuolit, niin että palaa laitumelta lampaat nuo tuhmat syönehinä tuulta yksin; se heit' ei auta, ettei nää he vaaraa. Apostoleille lausunut ei Kristus: 'Menkäät ja saarnatkaatte turhuuksia', vaan antoi todellisen pohjan heille.
Nyt noidat kulkevi Brokkihin, Heit' aika parvia kertyykin. Herr' Urian ylhääll' istahtaa. On vihriä maa, Kulo kellahtaa, Näin retki se vierevi metsiä, soita Ja puskevi pukki, tu ii noita.
Firenzessä niin mont' ei houkkaa ole kuin noita jutteloita vuoden mittaan soi siellä kaikkialla saarnastuolit, niin että palaa laitumelta lampaat nuo tuhmat syönehinä tuulta yksin; se heit' ei auta, ettei nää he vaaraa. Apostoleille lausunut ei Kristus: 'Menkäät ja saarnatkaatte turhuuksia', vaan antoi todellisen pohjan heille.
Hänpä, vaikka ryysyt yllään, loisti Niinkuin tähti pilvi-siekaleista; Vaikka hän ois minkä työnkin tehnyt, Hänt' ei kenkään vihata ois voinut. Vihaavan hänt' isä sentään näytti; Niinpä myöskin hänen veljiänsä. Heit' ei kohdellut kuin lapsiansa, Ei kuin vanhan päivän turvaajoita, Vaan kuin orjiaan, ja kurjemminkin, Niinkuin järjettömiä olennoita.
Päivän Sana
Muut Etsivät