Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Martti katsoi pitkään. Hän ajatteli: sua ei isä uskoisi senkään vertaa; mutta sanoi vain hymähtäen: Ei taitaisi auttaa. Ei taitaisi, tajusi Heinonen. Mutta, lisäsi kohta, sitä pitää vielä miehissä ajatella.
Ei, älä liikuta! Ala tule tänne! Emma. Ei, nyt tämä käypi hullusti! Avaa kaapin ovi! Henrikson. En voi! Heinonen. Mikä hitto vaivaa veli Henriksonia? Emma. Sitten avaan minä itse! Henrikson. Emma! Puolisoni! Eukkoseni! Anna minulle anteeksi! Emma. Mitä sinä sillä tarkoitat? Henrikson. Minä olen pettänyt sinua... Olin viime yönä ravintolassa, vaikka kielsit minua menemästä.
Meilläkään ei ole liikoja rahoja, vaan tässä on sinulle viisi markkaa ensi hätään. Kiitoksia Anna anteeksi jos olen joskus. Me olemme äreitä ihmisiä minä tiedän sen mutta olot pakoittavat. Jos tahdot apua tule meille. Hyvästi Sigrid. Tule meille joskus kahville käske äitisikin. Kyllä kyllä. 5:es KOHT. Heinonen, Sigrid. Laitinen on tallissako? On! Noh! Ei minulla juuri hänelle asiaa olekaan.
Aivan niin ... ja minulla on ainoastaan kaksi vikaa... Ensiksi en tahdo olla mikään tohvelisankari ja toiseksi olen taituri torvensoitossa... Täälläkin on minulla torvi mukanani. On kyllä hyvä pitää se käsillä, jos vaimoni sattuu huonolle tuulelle... Hän torailee ja minä puhallan ... enkä kuule sanaakaan hänen ripityksestään. Mutta Antti! Heinonen.
Niin, sanoi Martti edelleen kengänkärkiä katsellen, ei siitä tule mitään. Lähti astuskelemaan ovelle, palasi kohta ja jatkoi samaan ajatukseen: Ei isä tee sellaista. Tee sinä, kehotti Heinonen arkoen ja tunnustellen. Mitäs minä ... isä on isäntä, eikä hän salli. Eikö hän salli, jos sinä selität? En minä kykene isälle mitään asuma-uudistuksia selittämään. Kaikki olivat hetkisen vaiti.
Loviisa. Yksinäinen nainenko? Sinä puhuit vielä hänen kanssaan samalla kuin tilasit limonaadia minulle. Heinonen. Luonnollisesti! Loviisa. Puhuitteko ranskaa? Heinonen. Me puhuimme saksaa. »Wie stehts und wie gehts?» sanoin minä. »Bien», sanoi hän. »Dank!» sanoin minä. »Tjenis», sanoi hän ja se oli keskustelumme loppu. Loviisa. Minä en usko sinua... Mies, joka nuoruudessaan... Heinonen.
Kyllä!... Heinonen. Muista, Loviisa, että minulla on torvi. Loviisa. Vai niin, onko tarkoituksesi kiduttaa minut kuolijaaksi.
Sepä oli terve ajatus! kuului miehen ääni Martin selän takaa. Lähellä olevan huoneen nurkkauksesta astui Heinonen kattelemaan. Kertoi: Istuin saunan edessä kivellä ja kuulin puheenne, niin täytyi ilmottautua etten salakuultelijaksi joutuisi. Eipä siinä niin vaarallista, arveli Martti. Puhuttiin ilmoista, kevään enteistä, töistä.
Sekin on niin epävarmaa siellä Amerikassakin, muistutti Heinonen. Mutta kun on terve, eikä pelkää työtä, niin eikö tuolla tuhatta, paria vuodessa panisi kokoon? Monet ovat panneet enempikin. Heinonen ei kiinnittänyt huomiota tähän, vaan antaen ajatustensa kulkea toisia teitä virkkoi: Sinun isälläskin olis kyllä maata kahdenkin asuttavaksi. Sano neljän! Vaikka neljän.
Piha. Perällä oikealle portti, josta näkyy katu, jonka toisella puolella kohoaa komea kivitalo, jonka seinään on kirjoitettu "Isänmaa" Sanomalehden toimitus. Perällä vasemmalle on kaksikerroksinen puurakennus, jonka kivijalassa on ovi, josta johtaa kaksi porrasta alaspäin. Oven kohdalla on kirjoitettu seinään "Talonmies" oikealle, vasemmalle on kirjoitettu "A. V. Heinonen, jalkineitten tekijä."
Päivän Sana
Muut Etsivät