Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Niinpä Olli-Pekka seuraavana aamuna tulikin Hetepellon ladolta heinään, mutta lato oli tyhjä ja niin hänen täytyi niine hyvineen kääntyä Ritanotkon ladolle ottamaan huonompia heiniä. Leppimäellä oli Olli-Pekka korjannut kaksi aittaa eloja varten. Ensimmäinen suurin työ oli ruveta vetämään eloja kotiin ja hyväntuulisena hääräili Ainokin, kun kuorma kuorman perästä tuotiin rukiita omaan kotiin.
Kun tiesin, ettei hän ota mitään rahamaksua vierailtaan, kysyin, enkö voisi häntä jollakin tavalla työlläni auttaa. Hän ehdotti, että lähtisin hänen kanssaan heinään, jos se minua huvittaisi. Meitä oli kolme, jotka lähdimme. Jo varhain aamulla oli laaksosta tullut nuori mies. Hän oli totinen, hiukan alakuloisen näköinen nuorukainen. Kysyin laskeutuessamme, kuka hän oli.
Hän kuuli, että pastori tuolla alhaalla oli kovassa hommassa lähteä heinäniitylle ja että hän kutsui Elliäkin mukaansa kahvineuvojen kanssa. Herra Kalm! huudettiin yht'äkkiä hänen ikkunansa alla. Ettekö tekin tule heinään? Kiitos, mutta ei minulla nyt ole aikaa. Ehkä tulette ainakin päivälliskahvia juomaan ... se on aivan likellä tuossa rantapellon alla. En tiedä ... minä tuskin ehdin.
Mutta kun vieras istuu, olisi varmaan epäkohteliasta jättää hänet tähän yksin. Kasvoihisi vilkaisten minä näen, että silmäsi hymyilevät, mutta ei huulet. "Tu tulitteko hevosella vaiko ?" "Ihan laamannin oriilla, tädin kanssa." "Se on siivo ja säyseä missä se on?" "Tallissa." "Oliko täällä ketään miehiä kotona?" "Ei ainoatakaan, kuuluvat lähteneen jonnekin takamaalle heinään."
Minä olen tehnyt, mitä olen osannut, ja yhtä hyvin on sillä lailla käynyt. Tästä puoleen en välitä mitään. Olkoon oma tahto. Muuta minä en siihen osaa. Niillä puheilla hän erosi ja meni heinään. Vieraille jäi isännätön talo. Heillä oli nyt mielestään jonkinmoista lupaa ja alkoivat rehellisesti ilmoitella Anna Liisalle asiataan, mutta sepä ei ollut niinkään hätäinen.
Kun sukulaiset ovat poistuneet, palavat nuo korkeaan heinään kätkeytyneet tulet yksinään hiljaisella hautausmaalla, tumman taivaan alla, korkeiden vuorien välissä, kunnes öljy loppuu ja tulet sammuvat toinen toisensa perästä niinkuin lapset, jotka hengen hiiskumatta nukahtavat siihen, missä sattuivat olemaan silloin, kun uni heidät saavutti.
KARJAKKO. Jo eilen sanoin Pekalle, että pitää hakea heiniä. TURKKA. Missä Pekka? KARJAKKO. Pääsette vähimmällä vaivalla, kun ensin haette uunilta. Pekka hoi! PEKKA hyppää uunilta. TURKKA. Sielläkö niitä heiniä on! Hae nyt kuin tuulessa! ANNI. Neljä. Kahdella hevosella Pekan mukana heinään. Muut muihin ulkotöihin. Ja nyt on, pojat, kiire, että tuppi heiluu ja laulu raikuu.
Kerran vuodessa, juhannuksen jälki viikolla, kun kevättouot on tehty eikä vielä ole aika heinään lähteä, katoo Matti kontti selässä ja kirves kainalossa erämaille, syvenee sinne synkimpiin korpiin, viettää yöt nuotiolla ja palaa sieltä selässään kannannainen kuorma kääpiä, metsässä jo valmiiksi vuoltuja.
Tätä aprikoidessaan näki hän tyttärensä, Maijan, tulevan piika Leenan kanssa lehmitarhasta, maitoastiata kantaen. Harvapuheinen isäntä ilmoitti nyt lyhyesti ajatuksensa tyttärelleen, sanoen: "Laitappa ruokaa pöydälle ja evästä konttiin, jotta syödään ja lähdetään heinään sydänmaan niitylle." "Kyllä, isäni," vastasi Maija, ja läksi toimeen.
Pitäisi mennä heinään, pitäisi mennä leikkaamaan ja olisi asiata kaupunkiinkin, ja kaikki menot olisivat yhtä tärkeitä. Jos yhteen menee, niin kärsii toinen, ja jos toiseen, niin kärsii kolmas.
Päivän Sana
Muut Etsivät