Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
VIIVI. Loruja vaan. Ei siinä ole perää. SELMA. Niin, sinä oletkin aina ollut noin vähän jäykkä ja vaativainen ylpeä, niinkuin sanotaan, hahaha niin ettei sinulle tavalliset tarjoomukset juuri VIIVI. Mitä minä köyhä ja vanha tyttö. Mutta kuinkahan lienee itsesi laita? Poskesi hehkuu ja silmäsi loistavat niin kirkkaasti, että etköhän vaan itse VIIVI. Niin, tunnusta vaan.
Emilie kuvaa itse tätä kohtausta. 24 p:nä syyskuuta merkitsee hän päiväkirjaansa: »Mitä enemmän vastustusta, sitä enemmän rakkautta, ja tätä ei ymmärretä. Vartioidaan niin tarkasti minua ja kaikkia minun askeleitani, tahdotaan niin paljon kuin suinkin estää meitä milloinkaan sattumasta yhteen; luullaan, että tämä sammuttaa sen tulen, joka hehkuu minussa.
"Olen sinua odotellut, Hans Nilsen, ja käynyt sinua hakemassa useita kertoja. Meissä kaikissa hehkuu halu saada puhua ja ahkeraan seurustella kanssasi. Mutta meistä näyttää siltä kuin tässä talossa olisit enemmän mieltynyt naisten puheesen ja seuraan."
Kauniina kesäiltoina uinailee meri rauhallisna kummun edustalla; lännestä hehkuu laskevan auringon loiste ja punertaa veden pinnan, kunnes yö tulollaan himmentää hohteen ja saattaa hiljaisuuden vieläkin syvemmäksi.
Jos sinun mielesi niin ponnettomasti hehkuu minua pelastamaan, jos sinä inhoat tuota ylivoimaa, joka minua pitää vankina, niin pelasta minut! Silmänräpäykset ovat kalliit. Sinä olet sen kaikki-voivan poika ja itse paljon-voipa. Paetkaamme! Minä tunnen tiet; keinot ne eivät mahtane olla tuntemattomia sinulle.
Se liikkuu sentään, sydän ylväs tuo, min luulin murtuneen jo hautaan mustaan, se päältään rautapantsarinsa luo, se itkee, nauraa, hehkuu innostustaan.
Näin herkkupöydässänsä haasteleepi rovasti herra, prameudessaan, hän lausuu näin ja siihen huokaiseepi, ja syö, ja leikkaa vielä paististaan. Mut vuoteellaan on Döbeln tuskissansa, ja tauti hehkuu hänen kasvoillansa, raskaana nousee rinta levoton. Väkensä oli Pohjaan kiirehtänyt, ei vuorokauteen kahteen levähtänyt, hän itse Joensuuhun tullut on.
Povellansa hän käärön kantaa, rinnoillahan lämmittää, ja kun kääröstä kuuluvi ääntä, hän äkkiä hätkähtää vaan kartanon kynttiläkruunut ne hohtaen leimuilee ja vahtovat samppanipullot ujon rintaa rohkaisee. Ja hehkuu posket, uhkuu naisrinnat täyteläät, nyt riemuitaan elämästä, nyt ovathan nuorten häät.
Raikuu miljoonitten mielet: »Vapaus, vapaus! Etkö usko? Palaa idän ilman pielet, hehkuu ajan huomenrusko! Pestään jäljet veljesveren, koittaa päivä meille, muille, rantaan Tyynen, Mustan meren, Väinän, Vienan virransuille!» Verkkaan nousee Suomen kansa. Oisko onnen armas aika? Kaiuttaako kanneltansa tässä taivaan Luojan taika?
"Herakleitos sanoi: »kaikki juoksee», ja voitko sinä herra, väittää, ettei viini juokse?" "Hän sanoi myöskin, että tuli on jumaluus, ja se jumaluus hehkuu sinun nenälläsi." "Jumalallinen Diogenes Apollonialainen sanoi ilmaa kaikkien kappalten alkulähteeksi. Jota lämpimämpi ilma, sitä täydellisempiä olentoja se synnyttää, ja lämpimässä ilmassa syntyvät viisasten sielut.
Päivän Sana
Muut Etsivät