Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Jymäkkä-ääninen rovasti alkoi kohta saarnata paukuttaa kirkossa, niin että kuuluivat tärkeimmät sanat, joille pantiin kaikista suurin paino, aina hautausmaan kaukaisimpaan nurkaan, jonne istuuduin vähän matkaa muutamasta miesjoukosta, pannen tupakan niinkuin olivat hekin tehneet. Ukot eivät puhuneet mitään ja tuntuivat kuuntelevan niinkuin minäkin.
Kun hän ehti hautausmaan muurin luo, olivat ne jo aivan hänen kintereillään, ja hädässään hän ei tiennyt muuta neuvoa kuin huutaa: »auttakaa minua, te kaikki kuolleet!» Kuolleet ovat nimittäin hiisien vihollisia. Silloin hän kuuli, miten kuolleet nousivat haudoistaan, ja samalla syntyi hirveä melu ja ulina, kuin olisi taistelu ollut käymässä.
Siinä on viittauksia kauneimpaan haltiatarsatuun minkä minä tunnen, ja erittäin siinä puhutaan siitä haltiattaresta, joka lumosi minun mielikuvitukseni pienenä poikana ollessani." He olivat nyt tulleet hautausmaan portille. "Mikä haltiatartarina? Mikä haltiatar?" kysyi Lily, puhuen sukkelaan. "Hän oli haltiatar, vaikka hän pakanallisella kielellä sanotaan nymfiksi Egeria.
"Sallikaa minunkin tulla," sanoi Kenelm. "Niin," sanoi pappi, "teillä on sama tie Cromwell Lodgeen." Tie vei hautausmaan poikki, sillä se oli suorin tie joen rannalle. Kuun säteet kuumottivat ebenholtsipuiden läpi ja valaisivat hautaa leikkien niiden kukkaisten ympärillä, joita Lily oli samana päivänä pannut sen kivelle.
Räätäli yritti tätä tapausta kertoa; mutta hänen naapurinsa pilkkasivat häntä, arvellen että hänessä kyllä olisi miestä ajamaan itse perkelettäkin pakoon, koska muka oli sitä vielä rumempi. Räätälin tarvitsi kerran päiväistä aikaa mennä erääsen vähän matkaa kylästä olevaan karja-taloon, mutta koska hänen olisi täytynyt palata hautausmaan sivutse, niin hän olisi mielellään jäänyt taloon yöksi.
Sen ympärillä ja alapuolella ja yläpuolella olivat tähdet, joita ei mikään tiede voi lukea; mutta yhtä vaikeat lukea ovat ne ajatukset, halut, toiveet, jotka lyhyemmässä ajassa kuin talviyössä voivat kulkea ihmissielun äärettömän syvyyden läpi. Götiläiseltä haudalta Kenelm katseli hautausmaan yli, hakien silmillään lapsen hautaa, jota Lilyn hurskas huolen-pito oli kukilla kaunistanut.
Kirkon luona kuitenkin yhtyi pari miestä saattoon, astellen sentään hiukan jälempänä muita ja pysähtyen hautausmaan aitoviereen juttelemaan. "Ketä siinä viedään?" kysäsi heti toinen. "Sitä Pehkos-Jussia, kun liette sattunut näkemään siellä kaupungissa..." "Tunnenhan minä toki Juhon! Vai on se jo hänkin kuollut! Milloinka kuoli?..." "Tässä se vasta eilissä päivänä tuonne kauppijaan saunaan..."
Kuullessaan tämän eivät lupinit kauvemmin voineet itseään hillitä, vaan läksivät hautausmaan aidalta ja tulivat juosten ikäänkuin sudet huoneen lähelle, jossa niitä niin kelpolailla otettiin vastaan, että niiden kaikkein oli pakoon lähteminen paitse yksi vanha naaraspiru, joka sai kuulan sydämmeensä ja kaatui maahan ihmisen äänellä huutaen: Kuu on kuollut! Kuu on kuollut!
Hän oli juuri harppaamaisillaan ajasta iäisyyteen, kuin ukko provastin kärryjen rattaat jyrähtivät hautausmaan portilla. Velvollisuuden tunto pakotti Taavetin astumaan askeleen tapulin sisä-, eikä ulkopuolelle ja papinkello helähti aivan oikeaan aikaan, silloin kuin provasti "jalkansa sisään pisti", niinkuin hän tahtoikin ja oli kellonsoittajalle määrännyt.
Luvatkaa seurata minua sinne ja asettua asumaan hautausmaan läheisyyteen minä pidän huolen teistä ja sitten hoitelette hautaa välistä, niin ettei kukat pääse kuolemaan ja pidätte huolta siitä että sille tulee seppele." "Sen teen." Portaissa kuului askeleita. Neitsyt tuli lääkärin kanssa. "Nyt on hullusti laitani, tohtori." "Siltä näyttää." "Ja kohta lopussa eikö niin?" "Kenties."
Päivän Sana
Muut Etsivät