Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Hän paiskasi raskaan oluthaarikan vasten hirviön silmiä ja lähti sitte hyvää vauhtia painamaan pakoon. Ulkona paistoi kuu valkoiselle lumelle. Hän kuuli kiljuntaa ja ulvontaa rannalta, ja huomasi miten kummitukset yhä suuremmissa parvissa ajoivat häntä takaa. Kun hän saapui hautausmaan aidan luokse, keksi hän hädissään keinon huutaa: "auttakaa nyt minua kaikki kuolleet!"
Sillaikaa oli joukon johtaja lähettänyt kulkuvahteja Weilburg'iin päin tiedustelemaan, olivatko portit vartijoidut. Ne tulivat pian takaisin, jotensakin hämmästyneinä ja kertoivat, etteivät olleet tunkeneet kaupunkiportille asti, sillä jo Weilsmez'issä, hautausmaan alipuolla, oli tie suljettu paaluituksilla ja laskuportilla.
Meissä on luonnosta jonkunlainen vastustamaton rakkaus elämään, vaikka eläisimme kuinka vähää varten tahansa, erittäin, jollei ole enemmän valmis kuolemaan kuin minä. Minun kirjoittaissani peltovarekset vaakuvat hautausmaan jalavissa, kiistellen ja kakistain, niinkuin joukko ahkeria, tavallisia porvareita.
Sen ainoasti muistan, että astuimme portista sinne sisälle, vaan mitä sitte lienee tapahtunut siihen saakka, kunnes yöllä kahdentoista aikana heräsin unestani saman hautausmaan alanurkassa olevan pensaan suojasta, sitä en ollenkaan muista. Kauhistukseni oli suuri herätessäni hautataulujen keskessä aivan yksinäisyydessäni. Heti muistin olleen rahoja useita satoja markkoja mukanani taskussa.
Ja palmujen jäljet ovat jääneet taivaan sinikannelle. Katsokaa tuota yksinkertaista kirkkoa, joka heitä hallitsee ja valvoo, kohoten mäen rinteellä keskellä tuuheita lehmuksia ja kotoisen meren ulapalle viettävän tutun hautausmaan nurmikkoa.
Mr Ewlyn nauroi sydämellisesti, ja, koska nyt olivat tulleet sillalle, puristi hän Kenelmin kättä ja astui kotiapäin pitkin joenrantaa ja hautausmaan poikki kepein askelin ja pää ylöspäin niinkuin sopii miehen, joka nauttii elämästä ja joka ei pelkää kuolemaa. NELJ
Hän otti rukouskirjansa ja meni omaan pikku huoneeseensa istumaan ikkunan viereen ja katselemaan siitä ulos iltahämärään. Kaukana maanrannassa loisti taivas punaisenkellertävältä ja sitä vasten näytti metsä mustansiniseltä reunukselta. Kirkko ei ollut aivan lähellä, vaan kuitenkin niin likellä, että selvällä päivänvalolla voi erottaa hautausmaan ja ristit haudoilta.
Hautausmaan pohjoinen kolkka oli se paikka, jota kohden he käweliwät. Siellä oli wähäinen turpeilla peitetty kumpu, jolle he istahtiwat. Sanatonna, äänetönnä istuiwat he siinä kauan aikaa, sillä aatteilla oli nyt rajaton wapaus lennellä.
Siitä lähtien en ole voinut hillitä haikeata tunnetta, ja minusta tuntuu, että todellisesti olen näkevä, mitä kahdesti unessani olen nähnyt." Kertoja vaikeni, samoin Anterokin. Hautausmaan ristit vaipuivat jo yön pimeyteen, kuu oli laskeumaisillaan vuorten taakse. "Me olemme kaikki Jumalan kädessä", virkkoi Antero vihdoin vakavalla äänellä, vaikka sydämmensä sykki tuntuvasti.
Sentään se kappalainen aina sanoo, että 'siitä isännästä nähdään mitä rehellisellä työllä saadaan toimeen'" "Tuleppas tänne... Tule katsomaan mökin Helan hautaa!" ... sanoi Jaakkolan Ristina, Jalkalasta, Sakarilan emännälle, kun yhdessä kävelivät sunnuntaiaamuna hautausmaan poikki kirkkoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät