Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Näy tääll' ei pilviä, ei hattaroita, ei salamaa, ei tytärtä myös Taumaan, mi päällä maan niin usein muuttaa majaa. Ei kuiva höyry myöskään nouse yli tuon portaan äsken mainitun, min päässä sijainen Pietarin on vartiana. Kai alempaa se joskus järkähtelee; mut tuulen vuoks, mi maassa syntyy kuinka, en tiedä täällä ei se järky koskaan.
Tyyran palatessa lapepiirongin luota virkkoi vanhus: "Kuinka hauskan joulun toitkaan minulle, minun oma pikku Tyyraseni. Hyvästi!" Paljosta puhelemisesta väsyneenä hän kallisti päänsä takaisin patjalle ja sulki silmänsä. Tyyra suuteli hänen kättänsä ja hiljaa, onnellinen sydän täynnä huhtikuun hattaroita, hän poistui huoneesta, sulki porstuanoven ja otti avaimen Hedda tädille.
Muista hänen teoksistaan ovat mainittavat kertomuskokoelma Pilven hattaroita sekä realistinen näytelmä Aili, jossa hän vaatii vapaampaa, suoravaisempaa suhdetta miehen ja naisen välisessä rakkaus-elämässä.
Punertavia pilven hattaroita väikkyi vielä ilmassa, mutta hävisivät seuraavassa silmänräpäyksessä; ja iltatähti hiipi hiljaa, loistavana ja yksinäisenä esille ei, nyt ei enää yksinäisenä; tämä vartija oli herättänyt kokonaisen sotajoukon.
"Kun ei tuosta kyllä liene, vielä muistan muunki keinon: ylemmäksi huokoaime tuolle taivahan Ukolle, joka pilviä pitävi, hattaroita hallitsevi. "Oi Ukko, ylijumala, taatto vanha taivahinen, puhki pilvien puhuja, halki ilman haastelija!
Hänen kauneissa, hienoissa ja älykkäissä kasvoissaan liikkui alinomaa jokainen jäntere mitä vaihtelevimpia mielialoja ilmaisten, ja erittäinkin oli hänen suurilla, sinisillä kiiltävillä silmillään ihmeellinen kyky kuvastaa jokaista hänen sisimpien tunteidensa vivahdusta, niinkuin meri tyynenä ollessaan vuorotellen kuvastaa auringon loistoa ja hattaroita.
Sellainen toukokuunpäivä kuin olla saattoi... Olisi voinut sanoa ilmaa kauniiksikin , tuuli kylmähkö; järven pinnalla tuolla alhaalla sinisiä vihureja; joitakuita ajopilviä taivaalla ja valkoisia hattaroita nousemassa yli harjun; mutta kun aurinko päivemmällä pääsee paistamaan, tulee sentään aika lämminkin...
Silloin soi äkisti kaukaa etäisyydestä hiljainen helinä, ikään kuin mitä kevein tuulonen suutelee herkkää ilmakannelta, ja tumman viheriäisestä ruohokosta rupesi valaisemaan. Hopeanhohtavia usman hattaroita kohoeli maasta ja viehättävä ruusujen ja liljain tuoksu täytti ilmat.
Näy tääll' ei pilviä, ei hattaroita, ei salamaa, ei tytärtä myös Taumaan, mi päällä maan niin usein muuttaa majaa. Ei kuiva höyry myöskään nouse yli tuon portaan äsken mainitun, min päässä sijainen Pietarin on vartiana. Kai alempaa se joskus järkähtelee; mut tuulen vuoks, mi maassa syntyy kuinka, en tiedä täällä ei se järky koskaan.
Tuo oli kevät, kesän elämän aamu, ja Jaakolla ja Marilla oli myös perheellisen elämän kevät-aamu; olisipa luullut, ett'ei kummankaan aamun selkeälle taivaalle voi koskaan kokoontua himmentäviä hattaroita, ei murheen mustia pilviä, ei kiusausten ja koetusten kovia myrskyjä, niin valoisa ja lupaava oli sekä kesän että perhe-elämän aamu. Nyt ryhtyi Jaakko taas käsiksi Metsälammen rämeesen.
Päivän Sana
Muut Etsivät