Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Lempeä, sulonen onnentunne virtaili mielessäni, tuhansia ilosia, lapsellisia ajatuksia johtui päähäni, kaikenlaisia epävarmoja toiveita syntyi minussa, ne kuiskuttelivat sulosesti ja ystävällisesti korviini monta mieletöntä asiaa, ja kultasia kuvituksia kulkea liiteli mielessäni ikään kuin päivän valasemat pilven hattarat taivaalla.
Läksi sikko etsimähän Olutveellä otraisella, Kakraisella kannikalla, Leivällä rukehisella. Etsi pientä vellyttänsä, Kullaista omenuttansa. "Missäpä olet veikko rukka? Tule pois veikko rukka!" "Enpä pääse sikko rukka: Pilvet päätäni pitävät, Hattarat hivuksiani, Vipu toista jalkoani; Päästä päätä Päivän poika, Silmiä hyvä sikiä, Silmät tähtiä lukevi, Sääret honkia hosuvi."
Oi, ootteko nähnehet illan kuun ja kuullehet kuisketta metsän puun, min ylitse valkeat hattarat suvitaivaalla vaeltavat? Tai ootteko koskaan te painaneet pään kesäistä nurmea vastaan, kun heinäsirkat on helisseet ja raikunut laulu rastaan? Sinikellot tokko ne keinuivat, lepinkäiset tokko ne leijuivat, ja tuoksuiko kukkaset tuhannet? Sitä tuoksua unhota et.
Ruusuisen hohteen luopi ilta-aurinko Pielisen rauhallisille, välkkyville ulapoille, joiden välillä, sinisillä vesillä, rusoreunaiset pilven hattarat näyttävät hiljaa edestakaisin häilyvän. Yli selän, Ritoniemestä Salmelan herttaisille rannoille asti, kulkee rasvatyyni juova, ja sorsa, hiljaa kaislikon rinnassa lillien, narahtelee harvakseen.
Pääni päällä siinnossa taivaan Valkeat hattarat häilyi, Ja päilyi aurinko ikuinen, Tuo taivaan ruusu, ruskossa hehkuva, Mi riemuiten mereen kuvastuu, Ja ne soi, meri, taivas ja mieleni mun, Ne kaikuen soi vain: "Impi lempii, impi lempii!" Uusia Runoelmia Uusi kevät Proloogi. Maalauskallereissa siellä Miehen kuva huomataan, Joka nukkui taistotiellä Kilpi, peitsi rinnallaan.
Kirkkokokouksen päivänä oli hovijunkkari Helenan kanssa ajelemassa ensi kerran talven jälkeen keveissä nelipyöräisissä. Maantie oli vasta kovettunut. Koivut olivat hiirenkorvalla ja valkoset, irtonaiset hattarat lensivät nopeasti sinisellä taivaalla. Kun he tulivat yleiselle maantielle ja ajoivat kirkon ohi, herätti väenpaljous hovijunkkarin huomion.
Keveät, valkoset hattarat liitelivät avaruudessa, ja aurinko kallistui iltapuoleen. Leirin läntiseen syrjään oli laskeutunut muutamia sotamiehiä, ja niiden edessä mäntyä vastaan nojautuneena seisoi nuorukainen.
"Minä olin kirjoittanut Martalle tulostani, vaan en ollut määrännyt päivää. Hyyryvaunujen ajaja seisahti tapansa mukaan pienen ravintolan luona, aivan lähellä laivanlaskulaituria. Hänen harmaa tukkansa oli tullut vaaleaksi, muuten oli hän muuttumatta. "Oli lämmin päivä, mutta kävi tuuli; sinistä taivasta peitti tiheässä valkoiset juovikkaat hattarat.
Mutta paistehessa kaukaisimmas Impi näkee vielä kauniin maan, Niitut vihannot ja tummat vuoret, Vuoril purpuraiset hattarat. Toki vilaukses peittyy taasen pilviin korkeuden aukio, Mutta peittyessä lempeet silmät Katsahtelit vielä impeä. Silloin autuaana impi rientää Kotihins kuin tuulen liehaus, Kuni jalkansa ei maata polkis, Siivil halki metsäin lentää hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät