Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025


Hurraa, hurraa! sanoi Henrik, mutta ajatteli itsekseen: "noin ne kaikki menevät kihloihin, eikä se tälle ainakaan ole mikään kärsimyksen tie". Ja he huusivat yhtaikaa: Hurraa! ja ottivat toisiaan hartioista. Ei, ei se käy tämä nuoren miehen elämä enää, naimisiin sitä pitää mennä, sanoi tohtori istuen nojatuoliin. Niinkö arvelet, heh, sanoi Henrik. Minä saan ehkä paikan kirurgissa.

Nyt Maija puristi nyrkkiin kumpasenkin kätensä ja rupesi sitten hartian voimalla hartioista sivuihin päin selkärangan kohtaa lykkäämään ja sanoi: Näin, juuri näin se kuninkaan henkilääkäri käski selkää hieroa.

Uhmaava tarmo hallitsi hänen rypyttömällä otsallaan, ja sinisissä silmissä piili jotakin vanhan surun tapaista. Hänellä oli yllään harmaa takki, joka näytti hartioista liian ahtaalta, ja sen alla siniruutuinen villapaita, jossa oli rikkinäiset poimut ja helmiäisnappirivi.

Olavin silmäluomet alkoivat räpähdellä ja niiden väliin tulvahtivat kuumat vedet. Hän nousi ja hiipi varpasillaan Kyllikin taakse. »Kyllikkisanoi hän rukoilevalla äänellä, kääntäen hänet hartioista hiljaa puoleensa. »Kaikkiko...?» »Kaikkivastasi Kyllikki kyynelten läpi säteilevin silmin, kietoen kätensä Olavin kaulaan. »Anna minulle anteeksi lapsellisuuteni

"Kiitoksia, Mr. Peggotty", sanoin minä ja annoin hänelle päällystakkini seinään ripustettavaksi. "Se on ihan kuiva". "Niin onkin!" arveli Mr. Peggotty, pidellen minua hartioista. "Kuiva kuin lastu! Käykäät istumaan, Sir. Teille ei tarvitse sanoa tervetultua, mutta te olette kaikesta sydämestä tervetullut". "Kiitoksia, Mr. Peggotty, minä olen varma siitä.

Olenhan minä jo vanha, enkähän minä näköäni milloinkaan ole kehunut. Mutta tarvitsiko nyt siitä hänen silmänsä välähtää niinkuin äkäisen, salavihaisen koiran. Ja jos nyt häntä hartioista vähän hyväilinkin, niin olisiko tarvinnut tiuskata: »Mene siitä kompuroimastaja sitä vaille, ettei kapustalla lyönyt. Enhän minä kuin lepyttääkseni, ettei enää juroteta että sovitaan pois.

Heti suuresta parrasta, leveästä rinnasta ja pyöreistä hartioista tunsimme hänet Toussaciksi. Hän huomasi, että me saavuttaisimme hänet ennen kuin hän ehtisi sieltä mihinkään; hän syöksi takaisin myllyyn ja paiskasi jyristen oven kiinni jälkeensä. "Akkunasta, Gérard, akkunasta!" huusi Savary. Myllyn alakerrassa oli pieni neliskulmainen akkuna.

Mutta silloin oli, niinkuin olisi joku häntä hartioista kahdella kädellä työntänyt. »Se käskee minun menemään», ajatteli hän ja meni pirttiin. Pirtti oli väkeä täynnä, mutta näistä ei kukaan noussut häntä soimaamaan, sillä kaikki kuuntelivat miestä, joka seisoi pöydän takana sanaa selittämässä. Hän puhui heille Jumalan suuresta armosta ja hänen laupeudestaan kaikkia syntisiä kohtaan.

"Voi hyvä armias Isä! ... kun tuokin raukka nyt tässä vilustuu ja tulee pahemmin kipeäksi kuin on ollutkaan... Vaikka kuollahan tässä täytyykin meidän kaikkein ... ihan jok'ainoan, kun ei ole enää sitä huonoistakaan kattoa, jonka alle päänsä kallistaisi." Hän painoi Tuppua hartioista helmaansa ja itki.

Kuin ystävykset illalla olivat tulleet makuuhuoneeseensa, pudisteli Knut Pietaria hartioista. »Sinä sen veitikka, sinä sen viekoittelijaPietari sekä kalpeni että punastui. »Knut, et suinkaan sinä luule et suinkaan sinä tarkoita, ettähän änkytti.

Päivän Sana

oppineidenkaan

Muut Etsivät