Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Topias oli kummissaan ja harmissaan. Moinen muistamattomuus ja leväperäisyys vivahti hänestä hiukan niinkuin epärehellisyyteen. Simon kautta tuli asia tiettyviksi talonpuolellakin. Eräänä päivällistuntina tulivat isäntä, Johanna ja Simo puotiin. "Mennään nyt edes onnenkokeiksi hakemaan niitä pois," virkkoi ensin mainittu. "Tottahan edes turkit..."
Onnettomana, harmissaan, väsyneenä ja koko maailmaan suuttuneena tirkisteli hän melkein suoraan eteensä mitään ajattelematta. Vadillinen makeis-leivoksia sekä jäännöksiä ispinöistä, vasikan-paistista ja viinamarja-hyydykkeestä oli pöydällä auringon valossa, ja net Kaarlon mielestä ystävällisesti viittailivat hänelle.
ELLI. Tapasin Ollin tuolla järvellä, mutta ei hänkään mitään tiennyt. LEENA. Outoa tuo tosiaankin on. Ei ihme, että isäntä on niin harmissaan. ELLI. Varmaan Eero saa häneltä kovia nuhteita, jahka vaan kotia tulee. LEENA. Luultavasti hän niitä ansaitseekin. Mistä sen tiedätte? Onhan voinut jotakin tapahtua LEENA. Jaa onnettomuuttako? Niin, ei sekään mahdotonta ole. ELLI. Armollinen taivas!
Tätä keskustelua pidettiin lastenkamarissa, ja rouva riensi kyökkiin. Hetkisen kuluttua tuli hän takaisin ja sanoi: "Muuttaahan se Katrikin, kuuluu jo olevan paikka." Elsa katsoi rouvaa silmiin ja rouva Elsaa. "En minä tiedä mitä minun pitää tekemän, kun te molemmat muutatte", sanoi rouva harmissaan. "Minä en voi mitään päättää, ennenkuin minä kysyn mummolta", vastasi Elsa.
"Voi sitä petturia!" huusi kenraali. Mutta mikäs nyt enää auttoi? Viholliset hyökkäsivät sisään, ja vaikka kristityt verrattoman urhollisesti puolustivat paikkaansa; täytyi heidän viimein väistyä ylivoiman edestä ja vetäytyä lumilinnan turviin. Kenraali oli hirveästi harmissaan.
Kalle Witt tosin silloin tällöin avasi suunsa ja joku sana myös silloin tällöin pääsi ukko Wittin huulilta, mutta ukko Swart oli huonolla tuulella; hän oli kovin harmissaan siitä, että hänen piti palata eukkonsa luo ja kotikyläänsä tyhjin toimin. Mitä oli nyt eukko sanova? Kuinka uskaltaisi hän eukkonsa kanssa kinailemaan?
Aiotteko, huolimatta kaikesta mitä olen sanonut, kosia hoidokastani?" "Kyllä." "Mitä!" huudahti Mrs Cameron tällä kerta syyllä harmissaan.
Koira haukkui raivoisasti, kyyhkyset lensivät katolle peljästyneinä ja syvä miehekäs ääni huusi kerta toisen perästä: "Tule tänne lapsi!" ja mutisi taas harmissaan "missäpä hän nyt taas liene?" Tyttö oli jo kiiruhtanut ristikko-portille ja avannut sen.
"Voi piru toki! ei Martti taidakaan naida Sussoa", sanoi Katru harmissaan, kun kuuli Martin kirjeen sisällön. "Siltäpä se asia kuulustaa, mutta ei Martti Kolkin köyhää rottaakaan saa ikänänsä, sen takaan minä rahojeni kautta. Olen minä siksi mies, että sen voin estää. Mutta palkitse sinä Katru Lillu hyvästi! Hän on sukkelasti asiamme ajanut", sanoi Kirri.
Vähän se auttoi, jos hän äidin ja isän saisikin taivutetuksi; mitä sanoisi pitäjäs? mitä sanoisivat Haugstadilla? ja Åsenilla? ja siellä? ja siellä? Koko päivän hän kiusasi itseään tuolla ajatuksella, ja oli niin harmissaan ja niin pahalla tuulella, ettei välittänyt mistään. Mutta iltasella Leiv taas tuli hänen eteensä ihan kuin ennen. "Minä en huoli pitäjäästä", hän ajatteli.
Päivän Sana
Muut Etsivät