Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Unessa oli niin, että Hannes otti toisen, joka oli paremmista ihmisistä. Mutta ei hänen olisi pitänyt niin tehdä, sillä en tiedä viitsinkö kertoakaan ... unessa on niin hassua. Sano vaan. Oli semmoinen musta kuoppa ja Hannes raukka putosi siihen ja kun nousi, kaikki viskasivat lokaa hänen päällensä ja Kerttu olisi yksin ollut hänen ystävänsä.
Nyt tulee niiden aika." "Mitä on tapahtunut, mitä tarkotat? Sano suoraan, minä en voi varrota enempää aikaa." "Kyllä sanon. Isäsi kanssa on nuori mies, jonka olen tuntevinani Katajan rusthollin poi'aksi M n pitäjäästä. Lopun arvannet sanomattani." "Eikö mitään enempää?" "Ei" "Mennään sitte kotia!" Mutta Hannes näytti vielä estelevän. Hän tahtoi jotakin vielä sanoa. Lyyli seisahtui sen nähtyään.
Hermostuneesti ja jyrkästi vastasi Hannes hänelle: Minun kieltäni ette osaa, puhukaa siis venättä, jos teillä on jotain asiaa. Loukkaantumatta ja yhtä sävyisästi sanoi nyt hoitajatar venäjäksi: Minulle on kerrottu teidän asianne ja, minun täytyy se sanoa, te teette turhaa työtä, herra luutnantti, tämähän on pelkkää komediaa.
Kerttu pakotti itsensä nauramaan muka ihan kuollakseen, koska sanoi nähneensä niin hassun unen. Hannes kysyi mikä uni se oli. Kerttu sanoi: se oli semmoinen uni, että Hannes oli tullut polisimestariksi.
Hannes ei vastannut mitään, mutta isäntä jatkoi: "Minä olin ennen onnellinen; minä olin rikas, minulla oli sievä ja hyvä aviopuoliso, minulla oli lapsi, jota rakastin enemmän, kuin mitään maailmassa. Mutta kuolema korjasi puolisoni ja minä yksinäni ikävyyden vaivaamana rupesin elämään maailman mukaan.
Näiden sanojen jälkeen oli Hannes puristanut toverin kättä niin lujasti että tämä vastedes aina otti nimettömästä sormestaan kihlasormuksensa pois, kun joutui Hanneksen kanssa samoista asioista puheisiin.
"Voi!" huokasi Lyyli, "jos äitini eläisi, niin ei isä tuolla lailla käyttäisi itseään." Sen myönsi Hannes todeksi. Lyyli tunsi raskaalla sydämmellä, että hän oli äidissään kadottanut myös isänsäkin.
Silloin Kustaava näki hänen ajatuksensa ja pelasti hänet sitä sanaa sanomasta: Lähde, Hannes, sinä saat rahaa minun kädestäni. Ja Hannes tyytyi olemaan kysymättä mistä äiti ottaa rahat.
Sentähden Hannes malttamattomalla hartaudella odotti sitä suloista hetkeä, jolloin äiti ei enää voi hillitä itseänsä ja vanhan, lapsuuden ajoilta yhä jatkuvan tavan mukaisesti rupee häneen käsiksi antaen hänelle tukkapöllyä. Eivät kaikki sentään olleet tapauksesta kauhuissansa. Näihin kuului vaari.
Tämmöisen riemun tunnossa oli hänen käyntinsä niin notkeata, koko hänen käytöksensä niin sulavan veisteltyä, että sen ehdottomasti täytyi tehdä vaikutuksensa. Hänen toverinsa pysähtyi, peräytyi pari askelta hänestä, katseli häntä kiireestä kantapäähän ja sanoi: sinun täytyy tulla meille. Kelpasin! ajatteli Hannes.
Päivän Sana
Muut Etsivät