Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. marraskuuta 2025
Tuolla menee herra polisimestari, sanovat sinnepäin osottaen Kertulle hänen saattajansa. Kerttu kurottuu varpailleen nähdäkseen sitä, johon he osottavat. Se on kapteeni ilmi elävänä, hänen oma Hanneksensa! Hannes polisimestarina! Silmät ankarissa rypyissä, ei ikinä ollut Kerttu niitä niin ankarina nähnyt... Kerttu perääntyi. Hän oli kaatua hämmästyksestä.
Tyr kuinka se olikaan, sanoi Hannes. Tyr vän Niin oikein Tyrväntäinen on Kertun oikea nimi. Mutta Fagerlund on sentään toistaiseksi parempi. Neiti Fagerlund. Nyt rupesi Kerttua yhtä paljon naurattamaan kuin häntä oli itkettänyt. Ja he nauroivat kaikki kolme.
Ja vihdoin Hannes, kun hänellä juuri sattui olemaan paras pukunsa yllään, paraat hansikkaansa sormissa, paras jäykkyys viiksissä, ja parhaan parturin hajuvedet vaatteissa, lupasi tulla hetkeksi sisälle. Siellä oli myös sama juhlatunnelma vallalla. Kenraalitar sillä Turkin sodan jälkeen oli eversti tullut kenraaliksi otti Hanneksen hyvin ystävällisesti vastaan.
Osaakohan niihin sellaisiin ihmisiin luottaa? Ai, ai, Hannes. Sen parempia ei ole taivaan kannen alla. Rikkaita, mahtavia, ja sittenkin antavat vaikka henkensä köyhän kansan edestä. Niin, Kerttu, sinä sanoit, ettemme ole naimisissa ihmisten edessä, emme olekaan näiden täkäläisten edessä, mutta heidän edessänsä olemme. Voi sentään, Kerttu, jospa sinä vaan näkisit niitä ihmisiä!
Kaksi kertaa elämässään kohtasi Hannes vielä Natalja Feodorovnan. Ensimäisen kerran jo saman päivän iltana. Kello seitsemän aikaan Natalja Feodorovna koputti hänen huoneensa ovelle. Niinkuin minä sanoin teille, Ivan Ivanovitsh, niin onkin. Minun on onnistunut saada täysi selvä, kuten tästä todistuksesta nyt itse näette, sanoi Natalja Feodorovna antaen Hannekselle paperin.
Naiset olivat pian jälleen virittäneet samat vilkkaat puheet, jotka kenraalin tulo oli äsken keskeyttänyt. Mutta sen mukaan kuin Hannes pääsi heistä perille, ettei Kerttu ollut mitään ilmaissut, lakkasi hän ponnistamasta voimiaan näiden puheiden kuuntelemiseen.
Hannes katsoi Lyyliin ilosta kiiltävin silmin. "Ajatukseni olen jo lausunut," hän sanoi. "Se on siis päätetty. Minä annan isännälle lupaukseni."
Muutamana hetkenä oli sohvalla loikova Hannes tuntunut Vasilista suoralta viholliselta, jota olisi tehnyt mieli hävittää siinä silmänräpäyksessä kokonaan olemattomaksi. Olla sellainen raakilo, sellainen tölppämäinen, keskeneräinen, tunteeton ihminen, että nukkuu Nietzscheä luettaissa, vaikka valmistelee vedenpaisumusta kokonaisen kaupungin ylitse!
Järjetön katastrofi oli vältetty, ja Hannes pani sen sijaan koko uhkuvan voimansa suuren suunnitelman luomiseen vallankumoukselle, josta suunnitelmasta olikin sitten paisunut todellinen näyte hänen sisällisestä voimastaan.
Ai, ai, puheli ruhtinas, katsotaanpa mitä Epikteetillä on tähän sanomista! Näin sanoen hän rupesi tarkastelemaan kirjoja kaapin hyllyltä, sillä Hannes oli heidän keskuudessaan tunnettu hartaana moraalifilosofian tutkijana. Entä Bacon, luki Gregor kirjahyllyltä. Ja mistä hitosta se on ne kaikki kaivellutkin, puhui Gregor syleskellen.
Päivän Sana
Muut Etsivät