Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Ei sana hartain, huulilta mi lähtee, ei kaunein lääkekeino auta enää. Mun täytyy sinut jättää, eikä jättää sua sydämeni voi. TASSO. Oi jumalat, hän, hänkö todella sun kanssas puhuu, sua armahtaa? Ja väärin ymmärtää sa kuinka voit tuon jalon sydämen? Kuink' oli mahdollista, että eessään sun uskos horjui, heikkous sun valtas? Ei, ei, se olet sinä! ja myös minä!
Kun nyt Kullervo sepolta Pakenisi: Anjan toivo Tukehtuisi kyyneliinsä, Minun toivoni eläisi. Ainianko mun pitäisi Juosta Ilvon silmän alla? Hänkö säätäisi minulle Mieheksi matelijansa Tuonko Tuiron? Ei ikinä! Vapaus, valintavalta Ovat leivosen rukous, Ne minunkin toivojani. Tunnen vetryvän vereni, Kuin keväinen hieho, vasta Laskettuna laitumelle; Vetrykin vereni, kiehu! Maailma on laaja laidun.
Hänkö kateellisena tempaisisi Irenensä Publiuksen käsistä ja veisi hänet takaisin synkkään temppeliin, joka hänestä, liideltyään kirkkaassa ilmassa ja iloisessa nopeudessa taitaisi tuntua kahta synkemmältä ja ikävämmältä. Hänkö sysäisi Irenen onnettomuuteen, Irenen, oman lapsensa, hänen huostaansa uskotun aarteen, jota hän oli vannonut suojelevansa?
Mies tänne kutsu; toden Tunnustakoon hän. OTHELLO. Tunnustanut on hän. DESDEMONA. Mit', armas? OTHELLO. Ett' on käyttänyt hän sua. DESDEMONA. Luvattomasti? OTHELLO. Niin. DESDEMONA. Sit' ei hän saata Sanoa. OTHELLO. Ei, suu hält' on tukittu; Siit' oiva Jago pitänyt on huolta. DESDEMONA. Oo, pelkoni sen sanoo! Hänkö kuollut?
«Eihän hän vaan katune?» kysyi laamanni levottomasti puolisoltaan, kun näki Eevan katkerasti itkevän ompelulipas sylissään. «Mutta ei auta! Hänkö menisi naimisiin, ja vieläpä Munterin kanssa?! Eevahan on vasta lapsi.
Järvellä tuli vähänen venhe Rytilän rantaa kohden soutaen. Konrad oli tuskin ehtinyt nähdä tämän, ennenkuin hän kiiruusti vetäysi takasin likemmäksi sairaan vuodetta. Hän oli vaalennut, niin vaalennut kuin hänen ahavettuneet kasvonsa saattivat vaaleta. Veneessä istui vaan ainoa mies, Jolsan Matti. Hänkö sai Konradin vaalenemaan? Kotvan aikaa kului. Sairas seurasi silmillään veljeänsä.
Tässä ahdingossa hävisi tuo kaunis nainen nuorukaisen näkyvistä, ja vasta ulkona kirkkotiellä, jossa yksityiset erosivat joukosta, näki hän hänen jälleen; hän seisoi hartevan, vanhanpuoleisen ja älykkään-näköisen miehen rinnalla. Nyt vasta näki Niilo että hänellä oli huntu päässä; hänkö olisi naimisissa, ja kenen kanssa?
Hän ei ollut koskaan tuntenut itseään niin levottomaksi ja epävarmaksi, hänkö sitte oli väärässä, hänkö tuomitsi ankarasti? Ah, hän epäili niin suuresti, mutta enimmän kuitenkin itseään.
Tanssi loppui... Minä yritin viedä hänet taasen puhvettiin. Olihan limonaadipullon hinta taskussa vielä, mutta ajatelkaas kuinka jalomielinen hän oli: »No, ei joka kerta tarvitse tarjota», sanoi hän suloisella äänellään. »Sinulta kuluu liian paljon rahaa.» Tuota puuttui enää. »Hänkö, maskeerattu nainen, pitää huolta minun kukkarostani! Se todistaa harvinaista hyvyyttä.»
"Kentiesi voi piika teille antaa tiedon asiassa", keskeytti Markus. "Hänkö?" Hän näytti piipulla pöytää kohti, jonka ääressä uusi piika vihaisena toimi. "Hyvä herra Markus, hän on ollut vasta pari tuntia talossa". "Minä tarkoitin toista". Amtmanni katsoi hetken pilviin, ikäänkuin tarvitsisi hän aikaa vastatakseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät