Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Ei siis ollut mitenkään vaarallista tuoda Knutia hienoon seuraan, etenkin kuin Björnholt oli taannut, että hän oli »täydellisesti kuivunut». Tosin kerrottiin hänen joskus puhuneen pilkallisesti meidän kotoisista oloistamme; mutta eihän se koskenut näitä ihmisiä, jotka tiesivät »ottavansa kaikki tarpeensa suoraan ulkomailta». Knut oli huudossa, ja Hamre, joka rakasti harvinaisuuksia, oli halunnut nähdä häntä luonaan.
Hamre oli johtaja kunnallishallituksessa ja puolittain katkerasti sanottiin, ettei koskaan pienintäkään yritystä pantu toimeen, ei kadun korjaustakaan, jottei siitä olisi ollut hyötyä hänelle itselleen tai hänen ystävilleen. Holt rupesi tyytymättömien puheenjohtajaksi.
Klaus Hamre, kaupungin vanhin ja rikkain »talo». Sitä, joka seurasi hyvin puettua ja siistiä rahamiestä, olisi saattanut pitää rihkamakauppiaana, joka haki matkustavaisia heistä hyötyäkseen. Musta nuttu oli kiiltäväksi kulunut, samoin musta kaulahuivi, joka oli moneen kertaan kääritty kaulan ympäri. Hän tallusteli kengissä, jotka olivat liian suuret.
'Suokaa anteeksi, herra Stubb; mutta kuin mies, joka on niin rehellinen ja kristillinen, joksi Hamre yleisesti tunnustetaan, vastustaa tätä avioliittoa, niin minä elävästi tunnen olevani vakuutettu, että siinä on jotain kieroa, ja että ainoastaan todellisesti siveelliset syyt »Herran tähden, siitä olin minäkin elävästi vakuutettu.
Ainoa tavallisuudesta poikkeava, joka koskaan oli hänen lähelleen tullut, liittyi tähän mieheen; hänen muotonsa kuvautui sen vuoksi kummallisen salaperäisenä ja uhkaavana hänen katseensa eteen. »Mutta muistatteko, mitä minä vastasin tähän suurisuiseen yllyttäjälyriikkaan?» Björnholt kysyi. »Tuolla tulee pastori Fonn», Hamre keskeytti nähtävästi kevennetyllä mielellä.
Minä en tahdo sanoa mitään pahaa papista, mutta noo, hän puheli ja käveli Gilin kanssa, ja sai sen hylkiön käymään kokouksissa ja pää kallellaan. Niin no, Jumala paratkoon, enhän minä tarkoita, että siinä mitään pahaa olisi päinvastoin. Mutta kuulkaas vielä. Fonn selitti hänelle, että Hamre oli hänelle isän sijainen, ja että Jumalan sana sanoo: sinun pitää kunnioittaman isääsi ja äitiäsi.
Björnholt nuortui nähdessään taas rannikkokaupungin, ja istui nyt ja kyseli isännältään itsekustakin erittäin. »Ja vanha yllyttelijä, laivanisäntä Holt on vihdoinkin kuollut.» »Niin on», vastasi Hamre, joka vielä oli yhtä suora ja yhtä hohtava, mutta aivan valkonen. »Hän kuoli viime keväänä.» »Ja poika?» »On tullut kotiin.» »Indianilaisen vaimonsako kanssa?» »Ei, hän on kuollut.
Emäntä tuli näkyviin ja Hamre kuultiin sanovan: »Varustakaa itsenne naisilla, hyvät herrat.» Itse hän tarjosi käsivartensa jollekin rouvalle ja alkoi pitkän jonon. Sijoituttiin. Isäntä pani huomattavalla tavalla kätensä ristiin ja vieraat kumartuivat kuin käskystä. Sitten alkoi hiljaista ratinaa ja kuiskaavaa keskustelua, josta kuului hillittyä tyytyväisyyttä.
Hän halveksi kaikkia muita kieliä paitse englannin eikä sen vuoksi puhunut oikeastaan mitään tunnettua kieltä, muuta kuin silloin kuin oli englantilaisia kaupungissa jokapäiväisissä oloissa hän vaan mörähteli, sehän kuitenkin vähän muistutti sitä ainoata kieltä, jota hän kunnioitti. »Rynt, rynt», hän sanoi antaessaan enolleen kättä ja nostaessaan muille hattua. Hamre ei hievahtanutkaan.
»Perhanan hyvä muisti teillä on», Stubb huudahti oikein ihmetellen. »Mutta leikkiä kai se kuitenkin oli?» »Leikkiä? Leikkiäkö, ukko rukka? Hittoakin. Mutta kuulkaas jatkoa. Huomaa se sinä Hamre; sillä sinua hän tarkoitti näillä kylläisillä Noo, siinä hän oli muuten oikeassa; sinä näytät siltä kuin sinä aina olisit niin kylläinen, ylen kylläinen ha, ha, ha!» Kurt nauroi täyttä kulkkua.
Päivän Sana
Muut Etsivät