Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Mutta minä olen teille jo kolmen vuoden ajan joka päivä sanonut, että minä halveksin teidän rakkauttanne. Mitenkä te siis uskallatte pakoittaa minulle jotain, jota minä en tahdo, hyvä herra Dubois?"
Minä tietysti kohta taas kauhistuin tätä ääretöntä itsekkyyttäni ja minä halveksin itseäni, mutta minä en voinut sille mitään. Kaikki paremmat tunteeni olivat kuin kuolluksissa. Kun Elli ei vastannut mitään, sanoi Olavi: Te varmaankin tekin kauhistutte tällaista ... tuomitsette ehkä... En, sanoi Elli verkalleen asettaen sanansa, minä ymmärrän sen aivan hyvin omasta kokemuksestani.
Kuinka olet sinä käyttääntynyt minua kohtaan näinä päivinä? Ensiksikin ihastut vieraasen naiseen, antaannut hänen leikkikalukseen, ja julkeat minun läsnäollessani Sinä olet mieletön. Minä en ole mieletön, vaan sinä sinä itse. Sinä, joka siihen määrään voit unhottaa itsesi Ah, kuinka minä halveksin sinua! Lopeta, Liisi! Niin teenkin niin olen jo tehnyt.
En voi sanoa, miten minä häntä halveksin ja inhoan syvimmästä sydämmeni pohjasta..." "Lopeta jo, hyvä Cecilia!" keskeytti Agnes. "Eihän asia siitä parane, että sinä noin pauhaat. Jos pappa olisi täällä, niin varmaankin halveksisit ja inhoaisit häntä vähemmin." Cecilia vaikeni. Niin, Agnes oli hyvinkin oikeassa.
Minä halveksin kaikkea säätyläisyyttä, minä halveksin herttuoita, kreivejä ja ylimyksiä. 'Rehellinen mies on Jumalan jaloin teko. Niin sanoo eräs runoilija. Luulen että se on Shakespeare. Ihmeellinen mies, tuo Shakespeare. Käsityöläisen poika teurastajan, luullakseni. Oh! Setäni oli teurastaja, ja olisi voinut tulla aldermanniksi.
Ja he ovat siitä kiitokseksi toivoneet kruunuani keisarille, kirjoittaneet bysanttilaiselle imartelukirjeitä. He ovat pitäneet Justinusta ja Justinianusta Teoderikin ystävyyttä parempana. En kadu ollenkaan noiden kiittämättömien kuolemaa. Halveksin heitä. Arvaa vielä! Mitä olet luullut?" "Kuningas, perillisesi on lapsi ja ympärilläsi on vihollisia joka puolella."
Samalla aikaa kun tyttökin, mietti Bodendorff näin: "Mitä tyhmyyksiä; panna minua seurustelemaan elottomien kivikuvien, öljymaalausten ja muun kilisevän ja kalisevan turhamaisen loiston kanssa. Minä halveksin kaikkea tätä ja vieläpä tyttöäkin tuossa, joka täällä on elänyt ja jo pitänyt itseänsä kaiken tämän omistajana. Hän varmaankin haluaa tätä loistoa ja vihaa minua, joka sen häneltä anastan.
KANTTORI. Mutta ajattelehan ettei meillä olisi nyt tätä koulua eikä sinulla virkaa; ajattelehan että olen saanut viisisataa markkaa suomalaisille kouluille HANNA. Suomalaisille kouluille! Voi meitä! Ja sen vuoksi olet sinä valmis valuttamaan kuollettavaa myrkkyä tuhansiin kansalaisiin! KANTTORI. Sinä et tahdo kuulla selityksiäni. HANNA. En mene! Sanoinhan että sinua halveksin.
Minun täytyi ottaa vastaan oppia ihmisiltä, joita etevämpi minä olin suuresti sekä ymmärrykseltäni että tiedoiltani! Minun, joka olen luotu taistelemaan, minun täytyi muuttua varovaiseksi, olla ilmaisematta epäkohtia, joita minä tulisesti halusin paljastaa ja poistaa, ja auttaa vastustajiani vahvistamaan ennakkoluuloja, joita minä halveksin.
Vaan jos halveksit minua ! Halveksin ! Minä en ymmärrä, mitä sinulla on mielessä. Ooh, sinä et tiedä mitä kaikkea minussa voisi nousta, jos Jos ? Jos minä joskus huomaisin, ettet sinä enään välittäisi minusta. Et enään pitäisi minusta niin kuin ennen. Vaan, Rita, rakkaimpani, se on inhimillinen muutos vuosien kuluessa, täytyyhän sen joskus tapahtua, meidänkin yhteiselämässämme.
Päivän Sana
Muut Etsivät