Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Ja kirkastuneena tuo hurskas vanha vaimo katsahti taivaalle, kun sydämmensä vielä vapisi tuskan painosta. Semmoinen Jumalan tahdon haltuun antautuminen oli Ruppertille vieras ja ihmetellen hän katsahti äitiinsä. "Kuinka saattaa niin lausua!" huudahti hän. "Emme vielä tiedä varmaan, onko Antero haudattujen joukossa." "Minä tiedän", vastasi hiljaa vanha rouva, pannen kätensä ristiin.
Mutta kuin tiedämme lähtemisemme painavan tarkoituksen, niin kernaasti jätämmekin Jumalan haltuun vaimot ja lapset, vanhemmat ja sukulaiset, ystävät, kansalaiset ja isänmaan ja lähdemme, velvollisuudellemme kuuliaisina, vanhurskaita tuomioita täyttämään.
Häpeäkseni minä tunnustan, että, kun en voinut löytää mitään jälkeä teidän lapsestanne, minä en ollut siitä yhtään pahoillani enkä ruvennut sitä sen enempää tiedustelemaan. Kun en ollut kyllin luja voidakseni säälimättä nähdä niin hellän ja suloisen olennon surua, kuin sinun vaimosi on, annoin minä hänet Joelin haltuun, ja nyt huomaan, että hän on ollut julma ja kavala.
Tällä kertaa isä ei lähtenyt veneellä, vaan jalkaisin. Jos äitini olisi elänyt, olisi isä arvatenkin jättänyt veronkantomatkan tekemättä. Minä en uskaltanut mitään sanoa. Itkin vain. Herran haltuun, poikaseni, sanoi isä ja lähti matkalle pyssy olalla, toinen kainalossa. Takaisin ei palannut. Olin kymmenvuotias, kun tulin talon isännäksi.
Vaikka soutu täten tuli puolta raskaammaksi, en tahtonut jättää sitä roistojen haltuun. Vasta tiistai-iltapäivänä olin kotisatamassa. Iivana oli koko ajan nukkunut, mikä olikin minulle mieluisinta. Kun nyt herätin hänet ja käskin nousta maalle, oli hän sävyisä kuin karitsa. Hän oli melkein sepiselvä.
»En minä olisi uskonut, että sinulle tuli siitä tämmöiset matkat», sanoi vihdoin sisar. »En minäkään.» Sitten he taas kävelivät kumpikin omia ajatuksiaan ajatellen. Kyläseutu oli loppunut, he olivat nousseet pienelle metsäiselle mäelle. »Nyt minä käännyn», sanoi sisar. Hän piteli veljen kättä omassaan, molempien silmät olivat kosteat. »Jumalan haltuun nyt vaan!» »Samalla tapaa!»
Yhden ainoan kerran lienee kreivi salaperäisen ritari d'Eonin seurassa, jonka sukupuolesta oppineet vielä tänäkin päivänä kiistelevät, käynyt näillä tiluksillaan, vetänyt koskista ylös pari lohta, metsästellyt jonkun aikaa ja kadonnut sitte sieltä ainiaaksi. Se osa tiluksista, joka oli joen länsipuolella, jäi entisen omistajan Stålsköld Hornin haltuun.
Sillä jo lasketin nuolen kautt' olan oikean taipeen, tunkeutui, sovan puhkaisten, ota hartiapuolle; 189 Hadeen haltuun tuon uron tuiskanneeni jo luulin; en toki kaatanut; karsas kai jumal' on joku mulle.
Lienu pysähtyi. Hän huomasi äänensä olevan sorroksissa; hän punastui vähän ja äänetönnä katsoi leimuavaan takkaan. Mutta takkavalkea se loisti nyt niin kirkkaasti harmaille seinille. Kotvasen kuluttua nousi hän tuolilta. "No kyllä nyt taas tarkenee," sanoi hän. "Jumalan haltuun, herra. Vaan kas kuinka tuo on pitkä," lisäsi hän ja niisti kynttilästä pitkän karren mennessään. Hän meni ulos.
Minä olen sentähden tullut siihen päätökseen, että on paras tunnustaa Hugh'ille ja itselleni, että se on murhe, ja tunnustaa tämä myöskin Jumalalle ja sitten kaikesta sydämestäni antaa itseni ja kaikki omaiseni Herran haltuun ja olla hänen pyhälle tahdollensa alammainen.
Päivän Sana
Muut Etsivät