Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Jumala olkoon kiitetty! huudahti vanha mies, siinä hän onkin! Hän astui sängyn viereen, tutki Joosepin haavoja voi sinä mies raukka, minkä näköinen sinä olet! Wappu puri hampaitansa yhteen, ett'ei huutaisi tuskissansa. Kuinka saitte hänet jälleen ylös? kysyi kirkkoherra, mutta Wappu ei voinut vastata. No, Herra olkoon kiitetty, että armossansa esti pahinta tapahtumasta, jatkoi vanha herra.
Mutta sydämessä löytyy haavoja, joita aika ei voi parantaa, jotka aina ovat haavoja, vaikka paranemaan päin. Tätä laatua ovat semmenkin ne, jotka aika itse on syönyt. Ne menevät tosin umpeen, mutta ellei riennä auttamaan se ainoa auttaja, joka auttaa voi, on varsinainen apu hukassa; haavan pohja on aina verinen, auki. Annan sydämessä tiedämme semmoisen paranemattoman haavan olevan.
Sillä he olivat kaikki nähneet, mikä kelpo ihminen Liisasta oli tullut. Vaan Liisa itse pysyi järkähtämättömänä. Ja ainoastaan aika voisi ehkä parantaa hänen mielensä syviä haavoja. Mutta Siuron isäntä ja emäntä olivat tulleet vanhoiksi. Erittäin rasitti talouden hoito emäntää, joka olisi tarvinnut nuoren apulaisen taikka kokonaan päästä kaikesta.
Kun he palasivat tulen ääreen, oli Pekka valveilla ja sanoi kykenevänsä kävelemään torppaan. Hän antoi kernaasti Liisun katsoa haavoja. Kukaan ei vastustanut, mutta kun Liisu oli pessyt haavat ja pannut niiden päälle laastariansa, Pekka nukkui jälleen, ja hänet siirrettiin aivan hiljaa paareille.
Tuntuu näet mahdottomalta, että mainittu Baumgart, joka näyttää olleen kaikin puolin urhoollinen ja kunnianherkkä upseeri, olisi katsonut hyväksi lippunsa pettäjän tavoin kääntää salaa selkänsä armeijalle, jossa hän oli niittänyt kunniaa ja haavoja. Täytyihän hänen tietää, ettei sotajoukko saa niin vain hajota kuin mikäkin varpusparvi.
Hän kertoi myöskin elukkain monta kertaa äkäisesti möristen hyökänneen karhujen päälle, joilla nähtävästi ei ollut mitään pahaa mielessä, mutta puolustautuessaan kuitenkin repivät elukkoihin pahoja haavoja.
Silloin minä rohkenin muistuttaa hänelle niitä T:ri Staupitzin sanoja, jotka hän oli lausunut minulle: "katso Jesuksen Kristuksen haavoja, ja niistä sinä näet Jumalan päätöksen kirkkaasti loistavan esiin. Ilman Kristuksetta meidän on mahdoton käsittää Jumalaa. Kristuksessa sinä näet, mikä Jumala on ja mitä Hän vaatii. Sinä et löydä Häntä muualta mistäkään, ei taivaasta eikä maan päältä."
"Niinkuin raivokkaat härät, niinkuin jalopeurat," runoilija lisäsi, "niin kuuluvat kuninkaan omat sanat. Toinen Thermopylan tappelu, tuo taistelu Birs'in luona!" "Se kesti koko päivän," munkki jatkoi. "Iltapuoleen melkein kaikki olivat kuolleet. Minulla kenties yksinään ei ollut syviä haavoja. Ja kuitenkin, uskokaa minua, en ollut säästänyt itseäni enemmin, kuin muutkaan.
Heidän uljas päällikkönsäkin makasi, pahoja haavoja täynnä, hevosen kavioiden polkemana, tosin vielä hengissä, mutta silminnähtävästi kuoleman kielissä, urhollisen joukkonsa keskellä. Ei ketään enää ollut elossa, joka olisi voinut ilmoittaa, että jalo Stuifen oli kavalan Rechberg-ystävän kädestä saanut kuolon-iskun.
Voi noita ryysyisiä ihmishaamuja, joita nälkä kalvaa... Leipää, leipää! Eikö ole leipää? Nuo kaikki nälkään nääntyvät .... ja hauta mustana ammottaa ... niin mustana kuin yö... Verta ... voi, kun on paljon verta, eikä kukaan sido haavoja... Tulta siellä ja tulta täällä ... ja paleltaa! Tuli ei lämmitä, se ei luo valoa... Voi, milloinka tämä loppuu...?
Päivän Sana
Muut Etsivät