Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Kun Heikki oli soutanut, ja vaikka hän väkeväkin oli, puuttui kilpakokeesta viisi aironmittaa. Mutta tytön tähden he hänet mukaansa ottivat. Silloin Heikki ajatteli: »Turhaan sinä häntä veteen upottaa tahdoit, sillä totisesti on tämä tyttö pääosakas saatanan suuriin tarkotuksiin.» Ja niin läksi haaksi veden selville selille ja maat taivaanrantaan loittonivat.
Muistakaat, että rukous oli voimallisempi kuin P. Paavalin aavistukset, sillä hän sanoi 'näkevänsä, että purjehdus tulisi vaaralliseksi ja vahingolliseksi ei ainoastaan kalulle ja haahdelle, vaan hengellekin. Ja sitten kuin hän oli paastonnut ja rukoillut, hän yhtä-kaikki nousi ja sanoi, että Jumala oli hänelle lahjoittanut ne, jotka hänen kanssansa purjehtivat, ja vaikka haaksi hukkui, ei yhtäkään henkeä menettynyt."
Mitä oli elämä nyt? Se oli hajonnut kuin haaksi myrskyssä karille ja sirpaleet olivat sirottuneet sinne tänne. Viio oli merenpohjassa, Elsa kaikkien hyleksimänä päässyt päiviltä, nukkui nurmen alla hänen takanaan, jotta näki hautakummun luona olevan koivun maantieltä, Yrjö oli maailman jaloissa turvatonna, ja hän tässä yksin kuin autiolla rannalla.
Minusta on useasti näyttänyt yhtä ihmeelliseltä, että Kaikkivaltias puhui hänen kauttansa, kuin että Hän puhui Bileamin aasin kautta, hän kun karkasi paikastansa ja oli saattaa sekä haaksi että haaksiväkikin hukkumaan.
Sadottain makasi päärakennuksen kattokiviä hajallaan pihamaalla, osa seinän laudoituksesta tuulen puolella oli irtautunut ja ylin osa sillasta makasi vinossa, järveen vaipuneena, kun aallot olivat huuhdelleet pois pari sen arkuista. Vieläpä rantapuotikin oli kärsinyt vahinkoa. Sillä välin liehui haaksi silminnähtävässä vaarassa.
Sinä kuollut olet, isäni mun heittää; Haaksi vanhettunut, heikko, mi jo kauvan Lepäs tyynees satamassa, odotellen Loppuansa hiljaista, nyt rynkää ulos, Rynkää hurjapäisnä mailman kaikkein tuulten Valtahaan, ja vaipuu ensimmäises myrskys. Oi! mä nauttisinko enään yöseen unta Tahi päivän iloo, aina muistellessain Teidän kiharia hopeehohtavia Vainon verisellä pellol? Sydän kätkee!
Ja aallot ne vierii ja tuulet ne käy ja purjeissa täysissä juoksevi haaksi ei tuttuja rantoja enää näy ja peikkojen öisten maaksi on nähty jo unten ja uskon saari, ja virvojen liekiksi taivaankaari.
Mutta Hintsa oli suoraa tietä rientänyt rannalle, jossa hänen oli helppo löytää ketä haki. Kaikki tunsivat Pirkkalais-haahden, josta äskettäin niin paljon kalliita nahkoja oli myyty laiva-saksoille. Itse haaksi olikin helppo muista eroittaa punaisilla purjeillansa ja vasken-karvaisella keulallaan, joka ilta-auringon säteissä kimalteli.
Mitätön pisara olet sinä kuohussa; sinun rakkautesi Jumalaan on ollut ulkokullatun. Sentähden häälyt sinä niinkuin haaksi suuressa myrskyssä merellä«. «Jumalaan yksin turvaa! Häntä, yksin häntä rakasta! Amen«. Kyyneleet valuivat Eevan silmistä; vanha Jaakkokin oli syvästi liikutettu. «Semmoista saarnaa ei kahdesti kuulla«, sanoivat he toisilleen. Mariaa ei näkynyt; hän oli kumartunut penkkiin.
Unten haaksi hauras haaksi horjuu, vaappuu, jää jo taaksi; pilvi kuun yli kulkee. Iloinnenko taikka surren nään ma Tuonen tuiman purren; pilvi kuun yli kulkee. Milloin heikon haavehahden? Istuessa illoin kahden; pilvi kuun yli kulkee. Päre pihdissä sammuu. LALLI: Palasin. Mitä Sinikka itkee? KERTTU: Mitä itkenee. Taitaa olla omat huolensa hänelläkin. LALLI: Kotavuorella kohtasin hänet.
Päivän Sana
Muut Etsivät