Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Väkijoukko tunkee päälle, ohitse rientää, ja ottaa voiton, jos ei ennen ennätä. Yhä se lisääntyy, yhä se kasvaa ja sitä mukaa aina kovemmin kohisee. Hameet humajaa, kengät katuun karahtaa ja yhä isommaksi käy keskenkasvuisen kansan huuto ja hälinä. Mutta muutamia neitosia hävettää tämä tämmöinen meno, eivätkä he tohdi näyttää olevansa uteliaita.
Nyt kun olen tullut suureksi, on kaikki toisin kuin ennen... En olisi ehkä sitä itse niin huomannutkaan, elleivät tytöt rippikoulussa olisi kaikenlaista puhelleet... Silloin vasta näin, miten tietämätön ja lapsellinen minä itse olin... Oikein minua alkoi hävettää. Sieltäkö tuo siis on alkuaan...? Kuuntele sinä heitä! Kaiken maailman asioita rupattelevat niin kuin niistä jotain ymmärtäisivät.
Ei, ei, ei tämä ole sitä entistä! Rantaleppien alimmat oksat riippuvat rauhallisina ihan vesirajassa ja niiden lehdet melkein sivelevät pintaamme. Pitkät koivut katsovat takaa leppien ylitse, kummastellen vauhtiamme, arvaillen keskenään sen tarkoitusta. Ja jo tekee mieli pysähtyä. Vähän hävettää kiitää näin eteenpäin suuren joukon mukana, voimatta vastata minne ja mitä varten.
CRESSIDA. Oi, pyydän, prinssi: anteeks antakaa; Näin aikonut en suuteloa kärttää. Mua hävettää. Oi, Zeus, mit' olen tehnyt! Jäähyväiset nyt sanon, hyvä prinssi. TROILUS. Jäähyväisetkö, armas Cressida? PANDARUS. Jäähyväiset? Niin, huomispäivän aamuun. CRESSIDA. Tytykää, prinssi. TROILUS. Mitä pahastutte? CRESSIDA. Ah, omaa seuraani. TROILUS. Te ette itseänne pakoon pääse. CRESSIDA. Yrittää koitan.
"Ei yhtään mitään, Eachin Mac-Ian", vastasi hanskuri Gaeliläisten kielen ja tapain koristelemattomuus ei sallinut mitään liikoja arvonimiä; "olipa se ateria liiankin hyvä täksi paaston ajaksi, ja vielä enemmän liian hyvä minulle, sillä minua hävettää, kun muistan minkälaista halpaa ravintoa teillä oli Curfew-kadun varrella".
Ja kauhean ruma on hänen pukunsa sitäpaitsi, se täytyy teidän myöntää. ANNI. Minusta se on erinomaisen hieno ja komea. ELIN. Karinin pukuun sitä ei kumminkaan voi verrata, ei likimainkaan. Eikä hän muutenkaan ole niin kaunis kuin Karin. KARIN. Ja oletteko huomanneet, kuinka hän käyttäytyy tänä iltana? ANNI. Niin, hän näkyy olevan kovasti ihastunut sinun veljeesi, Alma. KARIN. Oikein se hävettää.
Minua hävettää, että olen hänen sukulaisensa, mutta minä olen ylpeä siitä, että hän näyttää sietävän minua yhtä vähän kuin minä häntä. Tavalla tai toisella aiomme osoittaa, että häntä halveksimme, tätä kätyriä ja häntyriä. Ei, se on niin hävytöntä, että kun ajattelenkin sitä Saima lakkautettu! niin käteni vapisee vihasta. Ai...
Käykää istumaan tänne minun viereeni neiti Schwalbe kulta! nukuittehan vielä meidän juodessa aamukahviamme ja tarvitsette hyvin vähän aamiaista. Mutta mitä, näyttääpä todellakin siltä, kuin kahvi ei olisi valmista, Maria!" "Oikein minua hävettää, jo tulen." "En sinua ymmärrä, tästä puuttuu myöskin suolaa. Sanoinhan sinulle jo ensimmäisenä päivänä, että sinun osaksesi tulisi huolenpito pöydästä.
Jos hänellä vielä lienee ollut jonkunlaisia epäilemisiä siinä suhteessa, niin ne kuitenkin haihtuivat Heikin rukoilemisten kautta kun palannut terveys jälleen salli hänen itse puhua puolestansa. "Oikein minua hävettää sitä sanoa, Katri; vaan ovatpa nyt, kun ovatkin, kaikki tappelutuumat aivan inhoksi minulle.
Tällä vähäisellä toivolla, mutta lujimmalla päätöksellä odotti Heikki hetkeä, joka oli hänen kohtalonsa ratkaiseva. Vaan pahaa aavistusta nosti hänen mielessänsä se, ettei hanskuri eikä hänen tyttärensä olleet mitään tietoa itsestään antaneet. "Heitä hävettää", arveli seppä itsekseen; "tunnustaa totta minulle, ja siksi he ovat vaiti".
Päivän Sana
Muut Etsivät