Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Käyskentelin tuossa jonkun matkaa, niin näinpäs muutamien sotamiesten tulevan vastaani. Tulin lähemmäs. Neljä venäläistä sotamiestä vetää kelkassa pitkää likasista laudoista hätimmiten kokoon kyhättyä pitkulaista kirstua. "Mitä teillä tuossa kirstussa on?" kysyin venäjäksi. "Toverimme ruumis!" vastasi yksi miehistä murteellisella suomenkielellä.
Ja väliin hän hätimmiten kävi Tommin kanssa jahdilla." "Se on, hän kävi salametsästyksellä Tommin kanssa," sanoi tuomari kovuudella. "Tutkimuksessa on tullut ilmi, että nuori Ojala viimeisinä aikoina oli senlaista harjoittanut. Teidän poikanne häntä siihenkin houkutteli?" "Ihmiset niin sanovat, herra tuomari, mutta ihmiset ovat pahoja," huusi Leena kiivaasti.
Näkyi selvästi ettei Kinturi tunnusta olevansa minkään aineellisen avun taipeessa, ja sydämmeensä hän ei päästänyt. Kinturi sai kovan yskän, ja rapattuaan hätimmiten läävän kivijalan päähän asti poistui Rauhalahdesta. Parin viikon kuluttua tuli Rauhalahteen vaimoihminen hakemaan Kinturia. Se oli Mari.
Matami jäi keskelle lattiata eikä hämmästyksissään osannut muuta kuin siunata itseänsä hätimmiten. "Mitä minun pitää näkemäni!" sanoi vieras, tultuaan Niilo herran makuuhuoneesen, jossa Niilo herra vielä oli vuoteellaan. "Makaatko sinä, sinä, joka olit valppain mies yliopistossa? Onko sinut tämä viheliäinen kaupunki kokonaan riivannut? Oletko sinä ruvennut pidoissa käymään?
Liisu oli varsin iloissaan miesten metsästyssaaliista, kehui poikia ja lupasi parsia ja korjata heidän vaatteitaan. Mutta nyt piti kaikkien olla avullisia lihan talteen laittamisessa, sen vuoksi se nyt hätimmiten suolattiin ja savustettiin sitten tuvassa.
Ja hän aikoi kietoa kätensä Helenan kaulaan, mutta keskeytti itsensä ja sanoi onnellisena: Ei, nyt menemme ensin sinun isäsi ja äitisi luo. Tule! Hän piteli Helenaa kädestä ja ovessa katsahtaen Helenan pukuun ja pysähtyen sanoi: Minun mielestäni, panisit pois esiliinan. Helena heitti hätimmiten esiliinan yltään ja niin mentiin ensin ylös papan puolelle.
Ovessa vilkaisin hätimmiten Anna-Liisaan. Hän oli kalpea, ja hänen ihanat silmänsä oi Jaakko kiven ne olisivat sulattaneet, mutta eivät minua niin oli mustasukkaisuus minut valloittanut. Kuluipa muutamia päiviä sydämmeni rupesi pehmenemään, ja minä ajattelin: 'Entä jos olisin erehtynyt' ja läksin kuin läksinkin tyttöni kotiin. Sattuipa niin, että tapasin hänet yksin tuvassa kehräämässä.
Vihan vimmassa karkasi Hovilainen tyttöön kiini, ja ei tiedä miten Annalle olisi käynyt, jos hän ei hätimmiten olisi ehtinyt saada ovea auki ja temmaista itseänsä irti isännän käsistä, joihin kuitenkin jäi tukku hiuksia. Sinä iltana Anna ei uskaltanut näyttää silmiäänkään tuvassa. Hän piili Evan huoneessa; lujuutensa raukesi siellä, hän pelkäsi todellakin, pelkäsi henkeänsä vainottavan.
Matami, joka oli aitassa ollut ja tuli sieltä juuri kun Hanna meni portista, huusi tytölle: »Hanna, hyvää päivää! Mihinkä kiire? Tule nyt vähän juttelemaan.» Hanna hätimmiten niiasi ja vastasi: »En jouda, Iiri neidille vain oli asiaa; täytyy rientää kotiin, meillä on vieraita.» »Keitä siellä on?» kysyi matami vielä, mutta Hanna meni eikä kuullutkaan kysymystä.
Päivän Sana
Muut Etsivät