Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Hyvä, ettei toki kaikkia vienyt, hymyili Kivimäki, hänen jälkeensä päätään nyykäyttäen. Jäihän minulle sentään vielä tänne pari sataa. Jos sitä olisi ihmisellä tuommoinen luonto kuin tuolla Kivimäellä, ajatteli Antti, niin hätäkö sitten olisi tulla toimeen maailmassa! Illan tullen hän oli nihki väsynyt eikä hänen asiansa ollut sen pitemmälle edistynyt.
Kun emäntä tuli kotiin ja kertoi sen Santralle, rupesivat viljavat kyyneleet juoksemaan tämän poskille, mutta sanaakaan ei hän sanonut. Muori arveli, että tämä sanattomuus osoitti jo jonkinlaista asettumista ja taipumusta välttämättömyyden alle. Mielissään rupesi lohdutellen juttelemaan: »Hätäkö sellaiseen taloon on mennä!» On pimeä syysyö.
Tuhm' on laatu Tuuterissa, Kun neiet kosissa käyvät, Akat juohessa ajavat; Tuuteriss' on miehet tuhmat, Miehet tuhmat, naiset laiskat, Tyttäret välikävijät, Pojat puolenmielelliset, Ukot untelot, sokiat. Ei ukot ulos osaja Ilman naisen saattamatta, Tyttären taluttamatta. Usta etsivät perästä, Penkin alta ikkunoa; Ei usta perästä löyä, Penkin alta ikkunoa. Hätäkö tyttöjen?
Eikö kukaan osaa tielle? kysyi hän rukoilevasti toisilta. Olemmeko eksyneet? Olemme... No, tee se sylkikonsti! sanoi joku sillä äänellä, että hätäkö oli, kun on semmoinen konsti. Ja siihen luottivat toisetkin. Ulla epäröi. Mikäs oli sen avulla löytää silloin, kun hän tiesi tien. Mutta kuitenkin hän vähän kuin toivoi nytkin ja koetti. Sylki pirskahti kahtaalle, yhtä suuri osa kummallekin päin.
Vakaumuksestaan hän ei missään tapauksessa tahtonut tinkiä hiuskarvaakaan. Mutta mikä oli hänen vakaumuksensa? Mikä hänen sisin, vaistomaisin sielunpyrkimyksensä? Hätäkö sitten, jos olisi saanut siitä kiinni! Siinähän olisi ollut ohjenuora. Johtolanka, jota seurata, ratakiskot, joita viilettää vaikka perikatoon! Mutta kun ei ollut rataa, kun ei ollut viittatietä.
Voi, voi kun minä viivyn ja minulla on niin kiire. Rouva sanoi vielä lähtiessäni: »elä nyt vaan viivy viikkoa asiallasi». Kun se olisikin vaan yksi asia, niin hätäkö se sitten olisi, vaan kun pitää laukata kymmenissä paikoin, niin on sitä siinä juoksemista, ja silmänräpäyksessä pitäisi kaikki toimittaa, ja pitäisi olla yhtä aikaa kotona ja asioilla. Hyvästi nyt!
Sitä minä ihmettelen, että minä en ole vielä kertaakaan kuollut. Hätäkö meidän on? Onhan meillä poika mieheksi joutumassa ja siitähän tulee pappi. Sitten ei ole hätää», vakuutteli Vimpari. »Siihen kurki kuolee, kun suo sulaa», arveli vaimonsa. »Elä sinä niin sano. Onhan ihmisellä joka hänestä huolen pitää, se joka linnut ruokkii ja kedonkukkaset vaatettaa, kun uskoo. Eikö niin, Viioska?
Isäntä hääti muuttamaan huoneensa pois. Mutta silloin osui Jaakko Jaakonpoika ostajaksi ja huoneet saivat mielellään jäädä paikoilleen. Jaakko Jaakonpoika sai torpan maatkin isännältä vuokrata. Hätäkö sellaista torpparia on pitää! kehui isäntä, lihava nuorehko mies. Kuinka niin? kyseli Jaakko Jaakonpoika naurussasuin, arvaten isännän tarkoituksen. Kuinka niinkö? Niin, että mitä isäntä meinaa?
Ei siinä toisen tekemät polut kelpaa, ei toisen vetämät lumireet tietä avaa hätäkö tässä silloin, jos saisi kuomireen perässä selkäkenossa ajaa kuin herra mikäkin kievarista kievariin oman vanhurskautensa kulkusissa ja helyvaljaissa ja välillä maata yötä hyvin petatussa sängyssä ei, kyllä se synnin umpi on jokaisen itsemme omalta kohdaltamme puhkaistava.
Kamaria muutamain kävi oikein kateeksi, kun toiset ihmiset saavat maalliset elonsa tällaiseksi, mutta toisten pitää koko ikänsä rääpystää ja riidellä. Hätäkö täällä on Jumalaansakin ajatella, jollei vain liiaksi ala maailmankoreus vetää... Emännän tarkka korva oli käynyt näistä asioista keskusteltaessa melkein araksi. Itseään häntä oli Pihlajaniemen myynti aina painanut aivan kuin synti.
Päivän Sana
Muut Etsivät