Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miehekäs, ankara ja käskevä oli tuon jo kuudennella kymmenellä olevan kirkkoruhtinaan ryhti; hänen vielä punakat poskensa, koukkuinen nenänsä, pitkä, käherretty ja jo vaalennut tukka, harmaa parta, joka valahti alas hänen rinnoilleen kaikki tuo oli omansa vaikuttamaan tässä miehessä, jonka vertaa voimassa ei oltu nähty sitten kuin Maunu Tavast istui Turun piispan istuimella.
Näin sameaksi viinis, en tippaakaan ma maistanut siitä. En kiitä, en myöskään soimaamaan pyri sua: min taisit, sen tarjosit kai. Ja mun sieluni sentään ilonsa sai. En viiniäs juonut, ja karkelo muu oli ahdasta mulle: sun viinittäs sieluni humaltuu, sen aatosten juhlaan ei kuolema tulle, ei harmaa päivä, ei päätös muu.
Viimeiset hyvästit hän sanoi minulle ikkunaan, ollen itse jo asemasillalla. Minä tempasin ikkunan auki ja työntäydyin vyötäisiä myöten ulos. Rouva alkoi perääntyä ja heilutteli kättään hyvästiksi, hänen ihana hymyilynsä hurmasi minut, olin kuin rakastunut, hän ei ollut minulle enää vanha, ei harmaa, hän oli nuori, täynnä elämänvoimaa, täynnä henkisyyttä.
Kun vertaan sitä sitten suomalaiseen kylään kansakouluineen, nuorisoseuroineen ja työväenyhdistyksineen, huomaan eron suureksi kuin yöllä ja päivällä kuten se on lähes kaikillakin suomalaisen ja venäläisen elämän aloilla. Kylmä ja harmaa sydäntalven päivä liittyy toiseensa.
Nämä pantiin listan kantajoiksi talosta toiseen toimittamaan allekirjoituksia ennen sanottuun anomukseen. Timo Kakkurilla oli harmaa hevonen ja rattaat, joilla myöhään ja varhain ajeli ympäri, joilla matkoillansa monasti tapasi tullimiehiä, jotka eivät mitään löytäneet, sillä palossa ollut lapsi välttää tulta.
Kun ukko Sievon kunnianarvoinen harmaa pää tuli kirkon ovella näkyviin, olivat Venäläiset jo aidan luona. Venäläinen jääkäri tähtäsi vanhusta, mutta ei osannutkaan; luoti kiiti vinisten ovilautaan. "Vielä ei ollut minun viimeinen päiväni tullut", sanoi ukko itseksensä, vitkalleen astuen kiviaidan luo, jossa ampuminen jo oli alkanut.
Silloin vanhin Heikki vainajan vielä elossaolevista pojista, hänkin jo harmaa hapsinen ja Heikki nimeltänsä, nousi ja läksi poikineen, karjoineen ja irtaimistoinensa korpeen. Ja katso, suurin osa veneh'ojalaisia, toinen toisensa jälkeen, seurasi häntä. Ainoastaan jokunen taaskin nöyrtyi kartanon muonarengiksi, ja yksi ainoa teki väkivaltaa, lyöden kirveenpäällä kartanonvoudin otsaluun sisälle.
Etteikö pese itseään ja syö likasilla käsillä? Niin, niin. Ja maatako ilman lakanaa? Guvernantti veti kasvonsa kurttuun ja yllyttäen Helenaa sanoi: Niin ajatteles: ihan ilman lakanaa, semmoinen vaan karkea olkimatrassi ja joku välly, viheriän harmaa liasta, hyi! Ja niillähän on lutikoita! Ah, sanoi ranskalainen neiti yhä enemmän rypistäen inhosta kasvojansa.
Hän ei huomannut, mihin hän juoksi, ennenkuin oli joutunut kosken reunalle. Tuossa oli mylly, joka, ikäänkuin joku harmaa kummitus, näytti kohoavan kuohusta. Se seisoi, eikä missään näkynyt liikkujaa. Luultavasti oli Musta-Heikki taaskin mennyt kylään viekottelemaan vanhaa Kaikusta ryyppimaän.
Oli harmaa, alakuloinen marraskuun päivä, kun "isän pikku Mai" laskettiin hautaan. Taivas oli kuin lyijynharmaa kupu ja koko luonto oli niin äänetön ja hiljaa, että luuli metsien ja ketojen ja laaksojen nukkuvan yhtä syvää unta kuin kuolleet kirkkomaan kunnaitten ja hautamerkkien alla.